keskiviikko 30. elokuuta 2017

Näin se kesä vierähti

Kesä mennä vierähti äkkiä ja kunnon kesää ei oikein nyt saatukaan, mutta puuhia kyllä riitti. Mätsäreissä käytiin Danan kanssa kahdesti ja molemmissa Dana pärjästi hienosti. Muhoksen mätsärissä Dana oli SIN3. Palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali, pipo, kynä ja olikohan vielä jotain.

  

Oulun mätsärissä Dana oli SIN1, BIS6. Dana osaa esiintyä niin nätisti ja iloisesti häntä heiluen, siinä varmaan hänen tavaramerkkinsä menestykseen. Kiitos kuvista ja seurasta Jennille ja Elinalle! Saatiin melkoiset palkinnot, kuva alempana. Kuvasta puuttuu hihna, sekin oli palkinnoissa, mutta annoin sen Jennille kun se oli vähän pienemmille koirille tarkoitettu.




Mätsäripalkinnot, erityisen ihana ruusuke!

Muutimme keväällä omaan taloon ja alkukesästä meille tuli linnut varsin tutuiksi tontillamme, vähän liiankin. Niitä oli paljon ja vähän turhan lähellä. Tuntui, ettei ne säiky juuri mitään. Ihme lintuja. Alla olevat kuvat havainnollistaa kuinka rennosti ne otti. Eräskin lintu hengaili meidän etukuistilla lattialla. Se ei liikahtanut mihinkään vaikka kuljin siitä koirien kanssa ja se oli metrin päässä meistä (luojan lykky, ettei koirat huomanneet). Toisen kerran kun kuljin siitä sisällä käväistessäni, laitoin lopuksi ulko-oven kiinni niin sitten se vasta lähti ääntelyn kera siitä juoksemaan.

Tämä kuva on otettu talomme viereiseltä portaikolta


Näin läheltä poseeraa eikä välitä kenestäkään mitään

Kerran Dana oli irti meidän pellolla ja sehän yleensä on niin läheisriippuvainen minusta, ettei lähde minun luota, mutta sen kerran lähti kun huomasi jotain.  Se juoksi meidän vieressä olevaan meidän tontin omaan pikku metikköön ja sieltä alkoi kuulua sirkutusta. Huusin Danalle vaan ei sillä ollut korvia. Mentiin Haltin kans piiloon auton taakse. Kohta se sieltä juoksi, mutta lintu suussa.. Oivoi. Siinä vaiheessa rupesi sapettamaan se lintujen paljous meidän tontilla. Onneksi tilanne alkoi rauhoittua sen alkukesän jälkeen ja sen jälkeen on ollut aika normaalia eikä linnut ole tulleet liian lähelle.

Sitten alkaakin kesäkuva-pläjäys.

Dana iltalenkillä, ulkokuntosalilla

Mitä lie tytöllä mielessä ;)

Juu otin kuvan Haltin pepusta, kyllä siinä varmaan jotku ohikulkijat katteli että moro, mutta oli pakko ottaa kuva kun sillä on ihan mieletön tuo häntä ja hame!

Perus kesä-Dana. Sisällä hakeutuu aina sinne, minne paistaa aurinko. 
Mustien labbisten juttu.

Halti yritti mennä juomaan ojasta vettä niin sehän humpsahti sinne, oli aika raukan näköinen kun tuli sieltä ylös. Sehän meni ihan pesuhommiksi kun kotiin päästiin.

Tällä lammella käytiin ja voi voi mitä siitä seurasi..

Nimittäin näitä kiusankappaleita saatiin olla poistamassa sitten. Yksi oli niinkin ikävässä paikassa kun ihan silmäkulmassa. Toinen oli taas täplän kohdalla.

On ne viheliäisiä irroittaa kun ovat niin pieniä vastakiinnittyneinä, vaan paras kun saa ne äkkiä pois. 10 pistettä ja papukaijamerkki taas Haltille hienosta kärsivällisyydestä, 
vaikka kiinnityskohdat oli tosi tympeät! Hirveät jäljet ne vaan jättää, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy.. Punkeista puheenollen ollaan törmätty kyykäärmeisiin kahdesti tänä kesänä, viimeksi tällä viikolla, mutta ei ole onneksi käynyt mitään.

Halti tutkii lehmien juottopaikkaa

Perusasento kun sängylle ei saa tulla, jalat on maassa..

Halti on nukkunut parvekkeella monena yönä, se aivan nauttii kun saa olla viileämmässä vetämässä sikeitä. Siinä vaiheessa alkaa yleensä ukista sisälle kun aamuaurinko alkaa paistamaan silmään.

Meidän viereiseltä joelta, Oulujoelta auringonlaskua

Halti nauttimassa viilennystä iltauinnilla

Löysin Kärkkäiseltä viilennysalustan edullisesti, 7e L-kokoinen alusta. 
Halti otti sen omakseen.

Alusta on kätevä helteillä. Alusta on kokoajan viilentävä geelin ansiosta, mutta sen pitäminen jääkaapissa 15-30min tehostaa sen vaikutusta.

Lapinkoirani on alkanut vallan viihtymään vedessä..

Kepinnoutaja

Dana pääsi leikkimään ja uimaan Matkajärvelle uuden tuttavuuden,Valman kanssa. Ei meijän vanhus tämän nuoremman duracellin perässä ihan aina pysynyt, mutta hauskaa niillä ainakin oli!


Kiirettä on pitänyt tänä kesänä ja on tuntunut, ettei harrasteluille olisi tarpeeksi nyt aikaa kun omakotitalon parissa pitäisi touhuta niin paljon. Vepe-treeneissä kun vierähtää se viisi tuntia illasta, niin se on aika paljon minulle. Sekin vaikuttaa miksi motivaatio vepen kanssa on ollut nyt vähän hakusessa, mutta nyt on kausi pulkassa ja ensi kesänä jatkuu harjoitukset. Saatiin onneksi siihen meidän tuskailemaan liikkeeseen eli hukkuvan pelastukseen nyt hyviä vinkkejä niin se lähti vihdoin rullaamaan paremmin. Piti vaan pilkkoa se liike osiin ja lähteä siitä liikkeelle.

Maanantaina vedettiin vikat treenit tälle kesälle

1 kommentti:

  1. Räksänpoikanenhan se siinä kaiteella! Ne taitavat usein ollakin aika rohkeita - jos noin muihin poikasiin vertaa. Useimmiten nimittäin kun linnunpoikasia näkee, ovat ne räkättirastaan jälkikasvua. Luultavasti samaa laatua oli sitten sekin, jonka saitte pihaan hengettömänä. Onneksi ei ollut kyse mistään harvinaisesta lajista. ;)
    Minäkin ostin meidän Hupsulle viilentävän alustan kesäksi, juurikin geelitäytteisen, jota ei tarvitse viilentää, vaan se aktivoituu kosketuksesta. Muuten oli ihan loisto-ostos, vaan Hupsu päätti pureskella siitä kulman - kahdesti. Toista kulmaa en enää jesarilla korjannut, vaan nakkasin koko lärpättimen roskiin. :D
    Ihania kuvia! Meillä on omakotitalo vielä haavetasolla, mutta ehkä jonakin päivänä.

    VastaaPoista