torstai 23. kesäkuuta 2016

Haltin kamala kokemus

Olimme pari viikkoa sitten tuttuun tapaan hallilla harjoittelemassa koiratanssia ja agilityä. Meni tosi kivasti ja jäi hyvä fiilis samalla viikolla koittavia koiratanssikisoja varten. Haltissakin oli nähtävissä edistymistä palkkaamattomuuden suhteen ja on aivan ihana katsoa sitä sen intoa tehdä asioita yhdessä.

Tämä treenien jälkeinen hyvä fiilis muuttui valitettavasti illalla. Mieheni oli käyttämässä Haltia iltakävelyllä ja he olivat tulossa kotia kohti. Mieheni huomasi, että naapurimme pihassa oleva sakemanni ei ollutkaan kettingin nokassa pihan perällä kuten yleensä, vaan omituisesti lähempänä. Mieheni lähti kävelemään pikaisesti kotiamme kohti niin se sakemanni juoksi vauhdilla sieltä kohti ja kävi suoraan Haltin kimppuun. Halti pienempänä koirana ei voinut isommalle koiralle oikein mitään, vaikka yritti puolustautua. Minä olin tuolloin sisällä, mutta kuulin kun Halti huusi ja juoksin äkkiä pihalle. Mieheni oli saanut sakemannin perässä roikkuvasta kettingistä kiinni, otti koiran tukevaan otteeseen kainaloon ja raahasi sen naapuriin. Koira oli yrittänyt samalla purra miestäni, mutta onneksi mieheni oli saanut pidettyä sen niin, ettei saanut purtua. Halti käveli mieheni perässä korvat luimussa, panta oli lähtenyt sillä irti.

Juoksin äkkiä pihalle, että otan Haltin kiinni. Halti oli mennyt toisen koiran ohi pihan perälle ja oli selvästi järkyttynyt. Se naapurin toinen koira räksytti siinä edessä ja minun oli pakko mennä siitä ohi, että pääsin Haltin luo. No se koira tarttui sitten minua kädestä. En siinä tilanteessa ajatellut kuitenkaan muuta kuin, että minun on päästävä Haltin luo. Otin Haltin syliin ja menin soittamaan naapurin ovikelloa, ettei mieheni tarvitse enää pidellä sitä isoa koiraa kauempaa otteessa.


Heti kun naapuri tuli pihalle, aloin tutkia Haltia ja huomasin, että siitä vuotaa verta. Naapuri ei pahoitellut eikä mitään, selitteli vain omiaan. Tuli sellainen olo, ettei se edes välitä. Mieheni jäi puhuttamaan naapuria ja minä lähdin sisälle tutkimaan Haltin tarkemmin. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy, syksyllä sama koira kävi Danan kimppuun hihnakävelyllä ollessa.

Yksi haavoista, oli tökännyt kalloon

Pahimmasta päästä

Oltiin yhteydessä päivystävälle eläinlääkärille, joka sanoi, että pistohaavoja ei yleensä tikata vaan ne pystytään usein hoitamaan kotona. Hän antoi Haltin hoito-ohjeet ja antoi ohjeet myös minun haavasta. Haltin haavoja tuli puhdistaa laimennetulla betadinella ja seurata miten kohdat lähtevät paranemaan. Kipulääkettä sai antaa jos näyttää, että tarvii. Seurailimme Haltia, että annamme tarvittaessa lääkettä, mutta ei sitten tarvinnut kun näytti olevan pärjäävän ilman. Kävin vielä seuraavana aamuna itsekin terveyskeskuksessa näyttämässä kättä, onneksi omat rokotukset oli kunnossa. Haltin useat pistohaavat alkoivat onneksi parantua putsaamisen myötä. Suussa oli monta haavaa ja ne parantuivat nopeiten. Kaikkein pisin parantumisaika oli kuonossa olevalla isommalla haavalla.

Tarkemmin en uskalla täällä netissä vielä kertoa kun on niin tuore juttu ja käsittely kesken, mutta juttu on viety eteenpäin ja seurataan tilannetta. Tällaista ei saisi koskaan enää päästä tapahtumaan, tämä oli jo toinen kerta. Pienempi koira olisi todennäköisesti kuollut tuossa tilanteessa. Tuli heti mieleen, että mitä tämä tulee tekemään Haltille kun ei ole ensimmäinen kerta kun toinen koira käy sen kimppuun. Olin ensin aivan mieli maassa ja itketti paljon, vihastutti, tuntui niin turhauttavalta, että miksi näin piti käydä. Ollaan tehty niin paljon koulutustyötä Haltin kanssa, jotta oppisi luottamaan ohitustilanteissa muihin koiriin ja sitten tuli tämä.. Sain kuitenkin ihania, kannustavia viestejä, joista sain voimaa eteenpäin.

Päätin, että nyt ihan kaikki koirakokemukset tehdään Haltille mahdollisimman miellyttäviksi, ettei sen tarvitse kantaa huolta yhtään mistään. Tärkeintä, että sillä olisi kaikesta mahdollisimman hyvä fiilis niin se voi päästä tästä yli. Sakemannit varsinkin on selvästi kuumottaneet Haltia tuon jälkeen. Hyvähän sen olisi nähdä joku rauhallinen, tasapainoinen, ei-haukkuva eikä uhkaava sakemanni, jotta ei jäisi mitään rotu-mielleyhtymää, mutta ei ole tiedossa sellaisia. Sovin joka tapauksessa heti treffit Elinan kanssa, jotta Halti saa parhaiden ystävien hyvää seuraa.


Sovittiin, että lähdetään pitämään omatoimiset vepetreenit Repokankaalle ja samalla käydään lenkillä sen jälkeen. Keli ei ollut parhaimmasta päästä, vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta se ei estellyt. Oli hauskat treenit kun Elinan kumivene on melko hauska kapistus, ainakin saatiin nauraa kun soutaminen sillä näytti niin hauskalta. Treenit meni kivasti vientiä harjoitellen ja onnistumisia saatiin.

Dana vie pelastusliivit Elinalle


Sitten lähdettiin lenkille ja Halti oli aivan tuhannen mielissään saamastaan seurasta. Se teki heti leikkieleitä Hertalle ja ne olisivat halunneet painia vaan en voinut päästää sitä leikkimään kunnolla niiden haavojen takia. Sitten ne raukat koittivat tehdä välillä juoksu-spurtteja hihnassa, vaikka se vähän epätoivoista olikin. Oli ihana huomata, että Halti luottaa kaikesta huolimatta.


Kivan illan jälkeen oli mukava laittaa takkaan tulet ja lämmitellä sen edessä. Toivottavasti tämä tästä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti