tiistai 24. toukokuuta 2016

Koiratanssin epikset

Kävimme viime viikolla harjoittelemassa kerran Häntä ja panta hallilla koiratanssia Haltin, Jennin, Islan ja Innan kanssa, koska sunnuntaina oli edessä koiratanssin epäviralliset kisat. Ajattelin, että olisi hyvä tehdä se koreo musiikkiin edes kerran ennen esitystä. Miten se onkin mennyt nyt viime aikoina näiden koirien kanssa niin, että ollaan menty kisaamaan niin vähällä harjoittelulla :D Toisaalta, liiallinen ohjelman hinkkaaminenkaan ei ole hyväksi, ei koiralle eikä omistajallekaan. Hallilla meni tosi kivasti ja Halti on niin näppärä tanssikaveri, tosi ketterä ja innokas hyvässä mielessä. Koreon tein reilu viikko sitten, johon suunnittelin liikkeitä, jotka Halti varmasti osaa.

Sunnuntaina oltiin kyllä aika tehotiimi Haltin kanssa. Aamu aloitettiin aksalla, mikä meni tosi hyvin. Tehtiin pitkästä aikaa yksittäisiä esteitä; kepit, putki ja keinu. Putken suhteen kokeiltiin lähetystä eri paikoista ja suunnista, ja se meni Haltilla tosi hyvin. Huomaa senkin jälleen kuinka tarkasti Halti ottaa ohjeita minun kehosta. Kerran Halti oli menossa putkeen mutta kääntyikin lähellä putken suuta takaisin ja haukahti minulle kerran. Ohjaajamme huomasi, että se johtui siitä, että minun jalka oli väärin. Sitten kun korjasin koiran puoleisen jalan eteen ohjaamaan putken suulle niin Halti meni ilman mitään ongelmia. Halti meni hienosti putkeen vaikka lähetin sen sinne jopa putken ns. takaosasta.

 Huumorikuvan vuoro, kaikki meni kyllä oikein putkeen ;)

Sitten kepit tehtiin ensin ohjureilla ja lähetyksiä tein eri suunnista. Halti osaa jo tosi hienosti hakea kepit eri suunnista, joten kokeiltiin sitten ottaa keskeltä yksi ohjuri pois. Se ei tuntunut haittaavan menoa yhtään, Halti teki puhtaasti ilman ohjuriakin. Ensi kerralla varmaan kokeillaan ottaa toinenkin ohjuri pois keskeltä. Olen hirmu tyytyväinen kuinka paljon Halti on edistynyt kepeillä viime kuukausina. 

Sitten otettiin keinua ja vieressä harjoitteli toinen koira keppejä. Mietin, että pystyykö Halti keskittymään irti ollessaan jos on toinenkin koira siinä, mutta tyttö tapitti vain minua, se meni hienosti. Haltia on hieman jänskättänyt keinu kun sitä ollaan päästy tekemään niin vähän.Viime kerroilla se on osittain ryöminyt sen läpi, koska se ei vielä hoksaa missä kohdassa se täytyy paukauttaa alas. Lisäksi Tiina huomasi, että minä kuljen siinä sen vieressä hieman kumartuneena sen ylle mikä voi vähän ahdistaa koiraa. Tällä kertaa teimme niin, että siinä kohdassa missä keinu täytyy laskea, oli palkka. Lisäksi keinun loputtua maassa oli palkka, ja minä keskityin siihen, etten ole mitenkään kumartuneena sen päälle. No sehän meni sitten tosi hyvin, Halti kipitti keinun näppärästi, pysähtyen keinun paukautus kohtaan, ja sen jälkeen sipsutti alas keinulta. Oikein hyvä edistys tapahtui kyllä!

Lopuksi tehtiin vielä pikku rata ja se oli tarkoitus käydä kerran läpi. Kysyin saanko pyöritellä Haltia pari kertaa radan läpi, että saa ne enimmät energiat pois koiratanssin möllikisoja varten niin Tiina sanoi, että ilman muuta. Se meni ihan nappiin eikä mitään ongelmia tullut, Halti oli ihan liekeissä ja minä osasin ohjata oikein. Siitä jäi hyvä fiilis ja lähdimme sitten ajelemaan kohti Oulua koiratanssin epiksiin.

Animagi-hallille saavuttuamme käytiin vielä ulkokentällä aksaamassa Haltin, Jennin ja Islan kanssa kun se oli tyhjä. Halti ja Isla oli aivan mielissään ja saivat onneksi enimpiä energioita purettua. Puhuttiin Jennin kanssa, että nämä kaksi on sellaisia kavereita, että ne tarvii sitä energian purkua, jotta ne olisi sitten hyvässä vireystilassa kisoja varten. Danan ja Innan kanssa taas ei tarvi sellaista, vaan parempi mennä ilman sen suurempia energian purkuja kehään.

Halti odottelee kiltisti

Menimme sitten heti leiriytymään halliin ja ilmoitin Haltin Freestylen aloittelijoihin. Aloihin oli ilmoittautunut neljä koirakkoa. Haltista näki, että se oli juuri sopivassa vireystilassa eikä häseltänyt, mitä se saattaa tehdä jos virtaa on liikaa. Halti meni kiltisti kevythäkkiin olemaan eikä äännellyt yhtään. Musiikkeja testailtiin ja ne oli aika kovalla niin sitten alkoi monet koirat vähän äännellä, myös Halti. Halti ei haukkunut, mutta vinkui välillä vähän. Onneksi rauhoittui kuitenkin aina sitten. Ajattelin, että katson nyt näiden kisojen perusteella miten meillä menee ja ilmoitan Haltin virallisiin kt-kisoihin, jos menee hyvin.

Kiitos Jennille kuvista.

Pujottelua


 Kiertää ympäri


Ennen vuoroamme tein muutamia yksittäisiä liikkeitä Haltin kanssa ja palkkasin niistä. Kisoissa oli sallittu palkkaaminen, mikä oli hyvä, koska ei olla ehditty oikein harjoitella Haltin kanssa vielä palkkaamattomuutta. Meidän vuoro koitti ja minua ei edes pahasti jännittänyt onneksi. Olen koittanut vähän psyykata itseäni tuohon kisaamiseen ja ehkä se on jotain tulosta tuottanutkin. Meille tärkeintä oli se, että näen miten Halti pystyy toimimaan häiriöiden alla ja uudessa tilanteessa. Lisäksi vielä ottaen huomioon senkin kuinka vähän ollaan edes treenattu.. Ja se meni tosi hyvin! Halti keskittyi älyttömän hienosti ja teki tosi hyvällä vireellä liikkeet! Ainoa minkä huomasin loppua kohden oli, että minun olisi pitänyt muistaa palkata sitä, koska se selvästi hämääntyi lopussa siitä palkkaamattomuudesta. Sitä täytyy muistaa harjoitella vielä tässä nyt erityisesti.

Kasia

 Ylös

Epävirallinen tuomari kommentoi, että "Kiva, sopiva musa, mukavan näköistä yhteistyötä, ylä- ja alatasojen käyttö mukava lisä." Tanssi meni meillä niin hyvin, että päätin ilmoittaa Haltin sitten muiden kannustamana niihin virallisiin koiratanssikisoihin, jotka pidetään reilun parin viikon päästä. Meille sanottiin, että mitä te edes mietitte, tottakai te osallistutte kisoihin! No, sinne siis mennään sitten! Ostin nyt jo koiratanssin kisakirjan valmiiksi.

Olen niin ylpeä Haltiaisesta!

Halti oli tyytyväinen koko loppupäivän, vaikka hieman ikävä oli selvästi heillä ollut Danan kanssa toisiaan kun leikkivät jonkin aikaa sen jälkeen kun oltiin tultu kotiin. Sitten Haltinpee nukahti ja mamma lähti Danan ja kamujen kanssa lenkille :)

maanantai 16. toukokuuta 2016

Painavaa asiaa punkeista

Tänä keväänä on ollut poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä. Haltia aloin pitää huhtikuun alusta alkaen paljon ulkona samalla kun oltiin itsekin kotona, koska se niin viihtyi ja oli tyytyväinen kun sai seurata ympäristön elämää siellä. Liuokset (Biospotix) laitoin tytöille jo huhtikuun puolivälissä kun kuulin, että kiinnittyneitä punkkeja on jo löydetty. Meni ehkä pari viikkoa liuosten laittamisesta niin Haltilta löytyi ensin kaksi punkkia toisesta silmätäplästä, jotka sattumalta huomasin sitä rapsutellessa. Sitten hirveä paniikki ja ällötys, ja yritin niitä itse ottaa pois vaan eihän siitä tullut mitään. Mieheni ei ollut tullut vielä töistä kotiin niin ajoin sitten äidin luo ja yhdessä poistettiin ne. Oli ne tiukassa, ei ollut mikään helppo saada pois. Äiti piteli Haltia ja minä poistin punkin pihdeillä ja lopuksi desinfioin kohdat sekä pinsetit haavanpuhdistuspyyhkeellä.  Kaikki meni onneksi hyvin ja Haltikin toipui järkytyksestä, vaikka läheltä silmää piti sorkkia. Tein molemmille tytöille tarkistukset enkä löytänyt lisää punkkeja. Ilmeisesti ne kiinnittyneet punkit oli ehtineet olla sen ihossa n.vuorokauden, sillä edellispäivänä se oli useamman tunnin pihalla.


Seuraavana päivänä rapsuttelin taas Haltia ja tunsin patin sen kaulalla. Tunnustelin ensin, että onko tuo joku rasvapatti vai mikä, niin sitten välähti, että sehän on muuten varmana punkki! Ja olihan se.. Onneksi mieheni oli kotona niin aloimme heti punkinpoistohommiin. Mieheni piteli Haltia ja minä koitin poistaa punkin pinseteillä. Kädet vähän tärräsi kun yritti siinä saada oikein syvältä otteen punkista. Sain punkin irti, HUH! Valitettavasti huomasin poiston jälkeen, että se punkin pää jäi kiinni ihoon. En ollut saanut tarpeeksi hyvää otetta siitä punkin päästä siis, koska se pää ei lähtenyt mukaan. Sitten kaiveltiin ja kaiveltiin vuorotellen ja ei saatu sitä millään, aivan kuin se olisi liimattu sinne ihoon kiinni. Tuntui niinkuin se olisi mennyt kokoajan vain syvemmälle. Halti oli tosi hienosti ja rauhallisesti siinä tilanteessa, kai se oli jotenkin ehtinyt vähän tottuakin punkin poistamiseen kun parin päivän sisällä niitä kiinnittyneitä löytyi. Tämä punkki oli ilmeisesti tullut myös samalla kertaa kun ne toiset, mutta en ollut huomannut sitä kun tarkistin niiden poistamisen jälkeen ihon.

Sitten kysyin tuttavalta miten kannattaa toimia kun punkin pää jäi kiinni ihoon. Se ei kuulemma ole vakavaa jos niin käy, kannattaa vaan seurailla kohtaa, ettei se tulehdu, mutta yleensä se poistuu sieltä kyllä itsekseen. Myös netissä luki, että aivokuume- tai borrelioosiriski ei lisäänny, jos ihoon jää punkin kärsä tai väkänen, mutta se saattaa aiheuttaa kutinaa. Niitä ei myöskään tarvitse lähteä poistamaan lääkäriin, koska ne tulevat itsestään ulos ihosta aikanaan.

Haltissa olleet punkit olivat tulleet meidän pihalta, muuta selkeää vaihtoehtoa ei oikein ole. En tiedä olisiko ne tulleet nurmikolta vai jostain muusta erikoisesta paikasta kuten kuistin alta, josta pari kertaa kävin Haltin komentamassa pois. Haltihan on kova haistelemaan maata, joten en toisaalta ihmettele, että punkit olivat juuri Haltin valinneet. Dana on myös ollut pihalla samoina päivinä, mutta siitä en ole löytänyt yhtäkään vielä tähänkään mennessä. En ole nyt pitänyt Haltia pihalla vaan odotan, että laitetaan piha kesäkuntoon ja tämä punkkisuma vähän rauhoittuisi, koska nyt ne on selvästi olleet ihan villissä alkukeväästä. Punkit ovat aktiivisimmillaan juuri nyt keväällä ja uudestaan taas loppukesästä ja syksyllä. Paljon on uutisoitu nyt sitä, että vaikka lemmikeille on laitettu punkkihäätöjä, niin punkkeja on niistä huolimatta löytynyt erityisen paljon verrattuna aiempiin vuosiin.


Punkkienpoistossa erityisen näppärät ovat olleet Z-pinsetit, jotka ostin apteekista jokunen vuosi sitten, koska halusin välineen, jolla saa kunnon otteen punkista eikä ne perinteiset lemmikeille tarkoitetut pihdit olleet mielestäni näppäriä. Halusin myös pinsetit sitä varten, jos meihin ihmisiin tarttuu punkki. Z-pinsetit on tarkoitettu sekä ihmisille että lemmikeille ja pinsetit maksoivat alle 20e. Jos niillä ei punkkia saa pois niin sitten vika on todennäköisesti käyttäjässä, mutta harjoittelemallahan sitä oppii punkkeja poistamaan. Z-pinseteissä on hyvää etenkin terävä kärki, jonka avulla punkin imukärsästä saa hyvän otteen ja sen saa poistettua helpommin kokonaan. Eihän se poistaminen aina mene ihan putkeen oli väline mikä hyvänsä, kuten minullakin tuo viimeisin punkin poisto; en ottanut tarpeeksi tarkkaa otetta ennen pois nykäisyä. Punkkien puremaa ei voi valitettavasti itse tuntea, pitäisi tehdä säännöllisesti tarkastuksia onko kiinnittyneitä ihossa.


Onneksi meillä koirat ei saa tulla sänkyyn eikä sohvalle. Joskus ne saattavat nuokkua osittain sängyn laidalla jos me ollaan sängyllä, mutta se on ihan maksimi. Tästä punkki-asiasta järkyttyneenä aloin miettiä sitten lisätehostusta punkkienhäätöön. Nämä liuokset aion pitää, sillä ne on hyväksi todettu jo monen vuoden ajalta. Mietin, että mitä hankkisin siihen tehostukseksi, joka voisi täydentää liuoksia jollain tavalla. Päädyin sitten kokeilemaan Dogmanin elektronista punkkivahtia, sillä ne ei ainakaan ole mitään jytyjä "myrkkyjä". Ne maksoivat alle kympin kappale ja patteri kestää noin vuoden, ja uuden patterin voi vaihtaa tilalle kun entinen on kulunut loppuun. Vahti toimii niin, että se lähettää elektronisia ultraäänisignaaleja n. 1,5m etäisyydelle, mikä karkoittaa punkkeja ja kirppuja. Punkkivahti kiinnitetään pantaan lähetin koiran turkkiin päin käännettynä. Vahtia voidaan käyttää myös tiineillä nartuilla ja pennuilla. Punkkivahti ei ole vedenkestävä.

Danalla näkyy pannassa roikkuva oranssi pallo, eli punkkivahti

Tähän asti vahdit on toimineet meillä hyvin. Ihan mielenkiintoista seurata onko niistä apua jatkossa. Danahan loikkasi veteen juuri tuon kuvassa näkyvän lenkkimme aikana ennen kuin ehdin mitään sanoa, eli punkkivahti kastui hieman, mutta on toiminut sen jälkeen onneksi moitteetta. Vahdin äänen voi kuulla pienenä tykytyksenä kun laittaa sen kaiuttimen vasten omaa korvaa. Toimivuuden voi testata myös painamalla vahdissa olevaa nappia ja se alkaa sitten vilkkua, mikäli vahti on edelleen toimiva. 

Juttelin eläinkaupan myyjän kanssa punkkivahdeista ja punkeista, ja hän sanoi, että on omilla koirillaan pitänyt vahteja monta vuotta ja on kokenut ne toimiviksi. Hän pitää siitä, että punkkivahdit ovat turvallisia koiralle ja ne ovat myrkytön vaihtoehto punkkien häätöön. Hän sanoi, että koirissa on eroja, jotkut koirat vetävät enemmän punkkeja puoleensa kuin toiset. Myyjä sanoi, ettei hän luota Bravectoon, sillä sitä on tutkittu niin vähän ja hänen kaverinsa oli kokeillut sitä koiralleen. Tämä kaveri oli seurannut kun punkki oli kiinnittynyt koiraan ja Bravectonhan pitäisi tappaa punkki 12 tunnin sisällä niin ei se ollut tappanut, vaikka miltei kaksi päivää oli kulunut. Sen jälkeen hän ei ollut enää tuotetta ostanut koiralleen. Toki joka häädössä on ne omat hyvät ja huonot puolensa, niin pannoissa, liuoksissa kuin tableteissakin.

Konkkaronkka poseeraa

Kävimme Elinan, Ronjan, Hertan ja Danan kanssa lenkkeilemässä uusissa maastoissa. Näissä kuvissa olemme pohjavesilähteen äärellä ja löysimme lenkin varrelta myös hiekkamontut. Saimme myös puhelimiin varoituksia karhuemosta, joka liikkuu pentunsa kanssa niillä main. Myöhemmin selvisi, että se liikkui toisella puolen jokea eikä tuolla missä me liikuttiin.


  

Halti jäi kotiin nukkumaan kun sitä väsytti aiempi lenkki, joka tehtiin kavereiden kanssa. Oli vielä aika lämmin päiväkin niin ei voinut ihan hirmu pitkää lenkkiä tehdä, ettei joku lämpöhalvaus tms iske. Punkkien poiston jälkeen ollaan seurattu jälkien paranemista ja yksi kaulan ja toinen silmän alueen jäljistä on parantuneet hyvin ja miltei jo kokonaan. Lähinnä silmää oleva on parantunut hitaimmin, mutta se olikin aika iho olikin aika ärsyyntyneen näköinen silloin poiston jälkeen. On siihen kuitenkin muodostunut rupi, jospa se siitä. Toivottavasti nyt ei ilmesty uusia punkkeja, laitan uudet liuokset tytöille tällä viikolla.

torstai 12. toukokuuta 2016

Ken on heistä kaikkein kaunein..

Osallistuimme Danan kanssa viikko sitten kennelkerhomme järjestämään Match Show:hun. Ilma oli mitä mahtavin ja olin paikan päällä auttelemassa järjestelyissä. Lisäksi toimin välillä myös kehäsihteerinä itse tapahtumassa, mikä oli itsellekin opettavainen ja hyvä kokemus. Oli tosi mukava tapahtuma ja väkeä riitti; paikalla oli ainakin 130 koiraa! Sponsoreita tapahtumalla oli todella paljon. Ajattelin varsin, että esitän Danan, koska olen vähän kaavaillut sille näyttelyhommia. Mieheni pystyi onneksi tuomaan Danan myöhemmin paikan päälle, sillä autossa olisi ollut turhan kuuma odotella, se ei olisi käynyt kuuloonkaan.

Kuvat: Jenni Vahtola ja Johanna Kohtalo

Seisotusta


Danahan seisoi kuin patsas, häntä heilui ja turkki kiilsi. Se esiintyy kyllä aina niin uskomattoman hienosti.  Dana sai punaisen nauhan ja punaisten kehässä kävi niinkin hienosti, että tyttö pääsi punaisten ensimmäiseksi. BIS-kehä koitti ja siellä oli neljä parhainta näyttelyistä.

BIS-kehän koirat

Ja kuinkas kävikään, Dana valittiin kaikkein kauneimmaksi! Dana sai kommentteja, että tässä on tosi kaunis labradori, joka osaa esiintyä aivan erinomaisesti. Dana oli erottunut selvästi muiden joukosta esiintymisellään.

BIS1 poseeraus tuomareiden kanssa

Dana sai palkinnoksi komean ruusukkeen, ison säkin Pure Naturalin ruokaa, ison säilytysastian ruoalle, lahjakortin koirahallille ja niin ison pokaalin, että mahtui juuri ja juuri vitriiniin. Taitava tyttöni, täytyy kyllä katsella nyt joku näyttely sille.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Tanssia molempien kanssa

Tanssipareina minulla on ollut molemmat tytöt treeneissä. Danan kanssa ollaan treenattu HTM:ää ja Haltin kanssa freestyleä. Danan kanssa ollaan otettu freestyleen liittyen vain lämmittelyä ja takapäänkäyttö treeniä. Olen koittanut suunnitella koreografiaa Haltille, ja hieman olen kaavaillut että menisin sen kanssa koiratanssin epävirallisiin kisoihin toukokuussa. Syksyllä sitten kisaamaan ja kesän todennäköisesti tanssin enemmän sen kuin Danan kanssa.


Hauska kun on kaksi niin erilaista tanssijaa; Dana on hitaampi, mutta ei niin vilkas ja ketterä kun taas Halti on nopea, ketterä ja vilkas. Vilkkaudessa on ne omat haasteet, joihin koitan nyt kesällä sitten paneutua enemmän. Danan kanssa tanssiessa ei tarvi niin miettiä mitä ympärillä tapahtuu kun ei se niin välitä, toisin kuin Halti. Se bongaa kyllä ympäristössä tapahtuvat asiat, mikä on haaste kisatilanteessa. Haltille onkin tärkeää saada se vahvaksi, että se jaksaa sen pari minuuttia tehdä kaikki ilman palkkaa ja lopussa se palkka on sitten huikea ja odottamisen arvoinen.


Olen usein jättänyt Haltin ottamatta koiratanssiin, ettei sille tulisi liikaa juttuja yhdelle päivälle. Agility ja koiratanssi ovat nimittäin samana päivänä, eri aikoihin onneksi. Agin jälkeen käymme usein vielä palauttavan lenkinkin. Jännä vain huomata, että aina kun olen kuitenkin ottanut sen koiratanssiin, niin ei typyssä väsymyksen merkkejä ole näkynyt, päinvastoin. Se on ihan mielissään ja innoissaan tekemässä. Onhan ne toki ihan erilaisia lajeja. Mutta on tytössä sananmukaisesti poweria!