Varasin Danalle viime viikolla ajan eläinlääkäriin, koska Danan toinen korva oireili. En saanut aikaa sille eläinlääkärille, jolla ollaan yleensä käyty, niin varasin nyt klinikalle ajan. Danalla oli korvassa vaaleaa eritettä hieman ja Dana rapsutti ja läpsytteli sitä. Toinen korva näytti aika puhtaalta eikä se tuntunut vaivaavan sitä. Sain ajan samalle päivälle parin tunnin päähän ja lähdin käyttämään tyttöä siellä. Vein Danan ensin puntarille, joka näytti 27,7 kg ja sitten hoitaja tuli rapsuttelemaan Danaa.
Pian meidät kutsuttiin sisään ja juteltiin Danan oireista ja ruokavalio-kokeilusta. Kerroin mitä ruoka-ainetta oltiin kokeiltu viimeksi (herne), ja sanoin että jätin kokeilun kesken, koska huomasin sen oireilut. Eläinlääkäri suositteli jättämään herneen pois ruokavaliosta jatkossa. Eläinlääkäri haistoi ensin korvaa ja sanoi, että tulee sellainen lievä hiivan haju mieleen siitä hajusta. Sitten se katsoi korvaa tarkemmin ja otti sieltä näytteen. Dana ulvahti näytteenotosta ja eläinlääkäri sanoi, että vaikuttaa olevan kipeä korva. Sitten eläinlääkäri meni tutkimaan näytteen ja me jäimme odottelemaan. Dana nuuski lattiaa ja nokka kävi kuumana.
Eläinlääkäri tuli takaisin ja sanoi, että kyllä siellä näkyi bakteerikasvustoa. Hoidoksi eläinlääkäri määräsi korvatipat (Canofite) 7-10 päivän ajan kahdesti päivässä. Kun oireet loppuvat niin sen jälkeen tippoja laitetaan vielä kaksi päivää. Lisäksi hän määräsi kahdelle päivälle kipulääkettä, koska korva kipuili. Lopuksi juttelimme vielä tovin ruoka-aineallergiasta, sillä eläinlääkäri kertoi, että hänellä on itsellään ollut kaksi ruoka-aineallergista koiraa. Molemmat olivat eläneet kuitenkin vanhoiksi, mikä oli minulle lohduttavaa kuultavaa. Toiselle niistä koirista ei ollut koskaan löytynyt sopivaa ruokaa, mutta oli kuitenkin elänyt 16-vuotiaaksi saakka. Eläinlääkäri sanoi, että saan olla ylpeä siitä, kuinka olen jaksanut käydä eliminaatioruokavalion läpi Danan kanssa, sillä monet eivät edes jaksa alkaa siihen. Tämä oli jo toinen eläinlääkäri, joka sanoi minulle näin. Sanoin eläinlääkärille, että on hankala joskus tietää milloin sen reagointi on oikeasti allergiaan liittyvää ja milloin se on vain pienempää yliherkkyyttä. Oireilut on joskus niin eriasteisia. Eläinlääkäri totesi samaa, että se ei ole helppoa. Joitain ruoka-aineita koira voi sietää pieniä määriä, toisia ei ollenkaan. Se on silkkaa kokeilua.
Piti napata kuva kun kulta oli niin söpösti asettunut iskän jalkoihin
Hankalaa on myös se, että Dana kun on labbis ja hällä on labbiksen ruokahalu, niin se poimii usein jotain ulkona suuhunsa ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sitten saan itse miettiä mielessäni, että mitähän se oli ja tuleeko siitä jotkut reaktiot, jotka taas sekoittuu ruoka-ainekokeiluihin. Se on hankalaa. Kaikkein yleisin kuitenkin mitä se syö, on jäniksen papanat, sen olen huomannut. Viikonloppuna huomasin, että sen toinen suupieli on turvonnut. Sekin on mysteeri, että johtuuko tästä samasta asiasta vai onko popsinut jotain luvatonta itse. Joka tapauksessa päätin sitten antaa sille parin päivän kuurin kortisonia tablettina. Jo ensimmäisen tabletin jälkeen turvotus helpotti onneksi.
"Olen vain tällainen luppana.."
Vähän väsyttää
Punkit ovat ilmaantuneet Oulun korkeudelle ja monilla tutuilla koirilla niitä on ollut jo turkissakin. Joillakin ihmisillä on myös löytynyt ihosta punkkeja. Laitettiin tytöille pari päivää sitten Biospotix-liuokset selkään niin on ainakin suojat nyt laitettu. Samalla tein punkkisyynin turkkiin ja laitoin uuden tilauksen liuoksista Britteihin menemään. Nähtäväksi jää onko meidän kylässä minkä verran punkkeja kesällä, sillä seutumme on metsäistä. Kuulin, että alueellamme on kesäisin kyitä, ja nehän rajoittavat punkkikantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti