Kävimme pitkästä aikaa hiihtämässä Haltin kanssa kun viime viikolla oli niin hyvät ilmat. Päätin, että lähdetään käymään tsekkaamassa meidän lähellä oleva reitistö, jonne oli juuri tehty ladut. Mietin kyllä, että kumpi lienee olisi parempi ottaa mukaan, Dana vai Halti. Haltilla nimittäin oli juuri alkanut tärpit ja merkkailu on aina sitten sen mukaista kun taas Danan kanssa meno on sen suhteen helpompaa kun se tekee kerran ne pisut ja sitten voidaan vaan mennä. Toisaalta Halti nauttii ehkä enemmän noista veto- ja vauhtihommista. Päätin sitten, että kokeillaan Haltin kanssa miten se menis.
Alussa Halti merkkaili aika tiheään kuten arvelinkin. Aika hajujen vallassa se siinä kulki, mutta annoin sen merkkailla merkkailtavansa ja sitten kun se oli saanut tehdä sitä tarpeeksi niin se alkoi keskittyä paremmin itse asiaan. Sitten olikin mukava hiihdellä kun ei tarvinnut niin vähän väliä pysähdellä ja Halti nosti vauhdin raviin. Halti osaa hyvin etsiä sopivan paikan minun edestä sivulta, eikä se pahemmin hätkähdä suksista ja sauvoista. Juoksuvyö on näppärä tuossakin hommassa niin koiran saa kiinnitettyä itseen kiinni ja kädet saa olla vapaana. Reitillä oli mukavan rauhallista, ketään ei tullut vastaan.
Lenkin puolivälin jälkeen mentiin jo aika huimaakin vauhtia kun Halti innostui juoksemaan. Halti veti minua tasaisesti eteenpäin ja tuki hienosti minun hiihtoa. Vaikka välillä mentiin niin lujaa, että tuuli vinkui korvissa niin en kaatunut kuitenkaan kertaakaan. Haltilla ei onneksi ole tapana tehdä vauhdista äkkiliikkeitä. Hyvin siis meni tärpeistä huolimatta, toivottavasti kelejä piisaa vielä, että saadaan hiihdellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti