tiistai 26. tammikuuta 2016

Ilveskohtaaminen

Elämä ei käy meillä kyllä tylsäksi, eikä jännitystä puutu! Eilen illalla lähdin käyttämään Haltia ulkona tarpeilla vielä hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Lähdimme kävelemään taloltamme valaistua kävelytietä eteenpäin. Halti käveli reippaasti eteenpäin ja olimme naapuritalon toisessa päässä menossa kun Halti pysähtyi ja alkoi haistella maata. Sitten se jähmettyi ja katsoi ympärilleen. Sitten se haisteli ilmaa, kuunteli ja tarkkaili ympäristöä. Mietin, että kuunteleekohan se missä hiiret menee, mutta ei se sitten oikein siltäkään vaikuttanut. Aloin itsekin katsella ympärille ja kuunnella vaan en huomannut tai kuullut mitään erikoista. Päätin, että parempi lähteä kotiin päin kun Haltin käytös oli niin erikoista. Lähdimme kävelemään ja samalla vilkaisin taaksemme. Siellähän oli ilves.


Ilves oli ihan selvästi huomannut meidät jo aikaa sitten, se seurasi meitä. Otettiin Haltin kanssa jalat allemme siinä vaiheessa ja se lähti jahtaamaan meitä. Taisi kaavailla Haltista itselleen iltapalaa eikä viis veisannut vaikka minä olin siinä. Sitten kaikessa siinä rytäkässä minä kaaduin kun tuntui että veri pakeni jaloista ja kun katsoin taakse niin ilves pysähtyi ja katsoi meitä, taisi mennä niin hämilleen siitä. Sitten nousin niin äkkiä kuin pääsin ja juostiin Haltin kanssa täysiä kotiin sisälle. Kyllä siinä tuli semmoiset intervallit vedettyä, että eteiseen päästyämme päästin Haltin käsistäni ja koitin toipua järkytyksestä. Mies tuli siinä kysymään, että mitä ihmettä tapahtui. Ennen kuin ehdin mitään sanoa, niin se kysyi oliko siellä joku elukka, ja arvasi sitten mikä se oli. On se Halti viisas, se tiesi mikä oli lähellä kun taas minä en voinut edes aavistaa, onneksi osasin lukea tuota koiraa sen verran, että älysin lähteä kotiin päin.
 
Siskoni mies on ilvesjahtiporukassa ja hän tuli aamulla katsomaan sen paikan missä oltiin ilveksen kanssa. Vaikka lunta oli satanut yön aikana reippaasti, oli jäljet huomattavissa ja ne oli ison ilveksen jäljet. Kysyin häneltä, että miten nyt uskaltaa lenkkeillä niin päivänvalossa uskaltaa kyllä kun ilvekset eivät juuri liiku silloin, mutta hämärän aikaan kannattaa välttää etenkin valaisemattomia paikkoja. Mehän ei olla tehty irtilenkkejä pitkään aikaan, tosin Danaa olen joskus pitänyt irti, mutta vain päivänvalon aikaan. 

Riistahavainnot.fi osoitteesta löytyy koko Suomen riistahavainnot. Sieltä olenkin nyt viime kuukausina käynyt katsomassa havainnot. Tuon ilvesten olemassaolon näillä leveysasteilla olen tiedostanut jo jonkin aikaa, sillä nyt havaintoja on ollut enemmän. Jouluaaton yönä siskoni kohtasi pienen koiransa kanssa ilveksen täällä eräällä suositulla asutusalueella. Katuvalot eivät ole siellä yöaikaan päällä. Koira oli etsinyt tarpeidentekopaikkaa kun he olivat olleet erään mäen keskikohdassa. Sitten siskoni oli sivusilmällä nähnyt lähestyvän tumman hahmon samalla tiellä, vastapuolella mäkeä. Se oli katsonut, että tuo ei kyllä ole mikään irtokoira. 

Kissamaisesti oli liikkunut, välillä hitaammin ja välillä juosten kohti. Siskoni kaappasi siinä vaiheessa koiransa syliinsä, meni kumaraan ja ne olivat siinä paikoillaan liikkumatta. Sitten eläin oli pysähtynyt ja katsellut ympärilleen aivan kuin jotain etsien. Sitten siskoni oli nähnyt sillä tupsut korvissa ja todennut sen olevan ilves. Se ilves oli etsinyt niitä, mutta koska siskoni oli kumarassa ja oli pimeää, ilves ei huomannut niitä. Koko tuon ajan siskoni koira, joka on kuitenkin vahtikoirarotu, ei ollut sanonut mitään, vain tuijottanut ilvestä ja ollut hiljaa. Aika lähelle se ilves oli lopulta tullut, mutta koska aistit eivät riittäneet niin siskoni ja hänen koiransa jäivät siltä huomaamatta ja ilves oli sitten hypännyt mäen alapuolella sijaitsevaan rotkoon. Sillä välin siskoni ja koira juoksivat täysillä kotiin. Aattoaamuna kun kävimme kävelemässä sillä paikalla, sai Dana mäen yläpuolelta vainun. Sen nokka löysi tien penkalta jäniksen raadon, jota ei oltu syöty kokonaan. Raatoa ei ollut silloin yöllä ollut vielä siinä, joten ilves oli ollut nälkäinen haistaessaan heidät ja myöhemmin saanut jäniksen saaliikseen.


Jokunen vuosi takaperin Danan kanssa ollessamme lenkillä pelto&metsäalueella tuli erikoinen tilanne vastaan. Kävellessämme pellolta metsää kohti, oli metsän laitamilla tien sivulla kauriin jalka. Dana alkoi haistella jalkaa, maata ja ilmaa, ja kävelimme sitten vielä metsää kohti. Sitten huomasin isot jäljet hangessa ja metsässä vähän matkan päästä meistä kauriin kappaleita leviteltynä maassa, jotka näyttivät tuoreilta. Dana haistoi jälkiä ja yhtäkkiä jähmettyi ja katsoi ympärilleen, samoin tein minäkin, missään ei näkynyt mitään. Dana lähti yhtäkkiä vetämään takaisin suuntaan, mistä tultiin ja katsoi minua. Tiesin heti, että nyt on parempi lähteä kotiin. Lähdettiin rauhassa kävelemään kotiin ja soitin kotona riistanhoitoyhdistykselle, jotka kiittivät tarkoista tiedoista ja sanoivat, että se on todennäköisesti ollut ilves.

Nuo on vähän kinkkisiä tilanteita kun olet koiran kanssa liikenteessä ja petoeläin tulee vastaan, siinä täytyy tehdä erittäin ripeästi päätökset miten toimia. Paljon on nyt ollut uutisissakin koirien ulkoiluttajista, jotka ovat kohdanneet ilveksen. Jos ilves ei ole mahdollisesti vielä huomannut koirakkoa, niin voi yrittää tekeytyä pieneksi ja huomaamattomaksi, etenkin jos on pimeää. Jos ilves on jo huomannut ja lähtee jahtaamaan niin minähän tein sen, että lähdettiin juoksemaan karkuun. Jos en olisi ollut tarpeeksi nopea ja se olisi saavuttanut meidät niin olisin todennäköisesti saattanut päästää Haltin irti ja toivoa, että se juoksee niin kauas kuin pääsee. Koiralla on mahdollisuudet selvitä jos on nopea juoksemaan, ilves ei jaksa juosta kauaa. Ei välttämättä toki ole paras vaihtoehto lähteä yhdessä juoksemaan, koska ilveksen saalistusvietti voi kasvaa siitä. Mutta sen ratkaisun tein siinä tilanteessa, koska koin, että voisimme ehtiä kotiin nopeasti, jos hyvin käy. Uutisista ja kokemuksista voi kuitenkin tehdä sen johtopäätöksen ilvesten käyttäytymisestä, etteivät ne ole enää yhtä arkoja kuin ennen.

Tänään olen lukenut netistä miten kohtaamistilanteissa kannattaisi toimia. Ilves kannattaisi pyrkiä kohtaamaan rauhallisesti. On järkevää vetäytyä paikalta samaan suuntaan mistä on tullutkin, ja pedolle ei kannata huutaa tai kääntää selkäänsä. Hyvä tietää jos joskus vielä joutuu vastaavaan tilanteeseen, toivottavasti ei. Ilveksen aisteista tärkein on kuulo, jonka avulla se paikantaa saaliinsa. Näköaisti on kohtuullisen hyvä, mutta hajuaisti on heikompi. Ilveksen saalistamisesta sanotaan, että ilves hiipii matalana huomaamattomasti saaliinsa lähelle ja yllättää saaliin hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Jos saalis ei jää heti ilveksen kynsiin, voi seurata lyhyt ja raju takaa-ajo. Pitkään takaa-ajoon ilves ei pysty.

Turvallista liikkumista kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti