perjantai 30. joulukuuta 2016

Jouluviikon epikset

Osallistuimme Haltin kanssa viime viikolla Oulujokilaakson kennelkerhon järjestämään agilityn epävirallisiin kisoihin. Saimme ilmaisen osallistumisvuoron sekä mölleihin että kisaaviin, koska kuulumme ojlkk:n agilityryhmään. Käytin Haltin heti lenkillä kun pääsin töistä, jotta sain duracellilta enimpiä virtoja pois.



Yritin keskittyä kovasti radan läpikäynti-vaiheessa siihen miten ohjaisin, minne Halti saattaa ehtiä tietyissä kohdissa ja miten minun täytyy silloin ohjata. Ensimmäisellä möllirata-kerralla Halti ei olisi millään malttanut istua, ja sitten kun istui niin nousi pian seisomaan. Minä käskin sen jälleen istumaan niin tuomarin sihteeri suositteli, että kannattaa lähteä vaan siitä suoraan. Lähdettiin sitten liikkeelle. Rata meni muuten hyvin, mutta alussa tuli pientä sähläystä varmaankin johtuen tuosta lähdöstä. Halti kiersi yhden esteen, mutta muuten kaikki meni sitten kivasti. Ainoastaan putken meni väärästä päästä radan lopussa ja siinä vaiheessa alkoi haukkua minulle. Muuten meni kyllä hyvin ja minä en sekoillut ohjaamisessani niin kuten joskus olen sekoillut.



Otettiin sitten kuitenkin vielä uusinta radalta, koska ajattelin, että se alun sähellys johtui minusta. Sehän meni sitten paljon paremmin, kannatti tehdä uusiksi. Ainoastaan tuli sama juttu lopussa kuin viimeksikin, eli Halti meni putken väärästä päästä. Se oli hankalampi puoli lähettää Haltia putkelle ja se haukkui minulle epävarmuuttaan, koska ei ole niin paljon sitä vielä harjoitellut. Jos olisin hoksannut sen heti ekan kerran jälkeen, että minun täytyy muuttaa omaa ohjaamispuoltani tuossa, niin olisi tullut puhdas rata. Mutta olen kyllä tuohon ihan hirmu tyytyväinen, meillä meni niin hyvin! Halti tuli möllimakseissa kolmanneksi ajalla 27,03 sek ja 10  vp, palkinnoksi Halti sai possunnahkaluun.

Uusinta mölliradalta videoituna:

Sitten meitä houkuteltiin kisaavien radalle. Ajattelin vaan, että ei me kyllä sitä tasoa olla vielä. Saivat ylipuhuttua kuitenkin, vaikka pari ongelmakohtaa näin jo silmissäni kun lähdettiin radalle. Ne epävarmat kohdat olisi maksi-rengas ja kepit koko pituudella ilman ohjureita. Rimat oli nostettu kisaavien korkeuteen. Tällä kertaa Halti malttoi jopa istua aloituksessa. Sitten lähdimme liikkeelle ja heti yllätyksekseni Halti hyppäsikin renkaan. Sitten tuli hieman sähellystä johtuen minun ohjaamisesta, mutta keskipätkä meni hyvin.




Yritin rauhoittaa sen ennen keppejä, että se keskittyisi niihin. Kepit menikin ihan loistavasti! Oltiin aivan äimänä! Siis sehän on tähän asti mennyt niitä ohjureiden kanssa niin, että niitä ohjureita on vähän alettu vähentää keppien keskeltä, mutta nyt tyttö meni ne kokonaan ilman ohjureita! Se oli kyllä ihan mahtava nähdä ja jo sen takia meidän kannatti osallistua kilparadalle, että pääsin näkemään tuon. Nyt voidaan kyllä alkaa vähentämään ohjureita jo reippaasti. Loppu meni ihan hyvin, mutta tällä kertaa ei mennyt rengasta vaan teki sen mitä yleensä ja liiti sen alta. Halti tuli kilpamakseissa neljänneksi ja hyl ajalla 1.13.52 kun jankattiin lopussa rengasta. Halti sai palkinnoksi jälleen luun, jonka pääsi syömään heti kotia päästyämme. Oli tosi hyvää kokemusta ja Haltia kehuttiin taitavaksi ja sanoivat, että Haltissa on tapahtunut kehitystä.


Minun pitäisi muistaa olla ennakkoluulottomampi radalla ja pyrkiä ajattelemaan niissä epävarmoissa kohdissa niin, että Halti voi mennä ne myös ihan oikein. Halti nimittäin joskus menee ihan oikein niissä kohdissa ja sitten minä menen ihan sekaisin ohjaamisessa kun olen kuvitellut, että niissä kohdissa voi olla hankaluuksia ja yhtäkkiä se meneekin ne kohdat ilman mitään ongelmaa. Sitten ne virheet mitä tulee, johtuu minun sähellyksestäni. Eli tässä minulle miettimistä. Tosi hyvää kokemusta oli jälleen meille!


Ja lopuksi vielä videonpätkää Haltista kepeillä:

perjantai 23. joulukuuta 2016

Ihanaa joulunaikaa!

Juhlin tuossa jokunen päivä sitten vanhenemistani ja sain ihania lahjoja. Koira-aiheisia lahjoja olivat taulu Haltista sekä Taigakorun valmistama kaunis Lapinkoira Halti-kaulakoru. Aivan ihana, nyt saan kantaa Haltia aina mukanani!



Tahdomme toivottaa oikein ihanaa joulunaikaa kaikille tämän joulutanssimme myötä:

torstai 22. joulukuuta 2016

Hierontaa ja laserointia

Laura kävi antamassa Haltille jouluhieronnan. Laura oli hankkinut hoitavan laser-laitteen, jolla lihaksia saa rentoutettua. Sitä käytetään selkä- ja nivelkipuihin, tulehdusten hoitoon, venähdyksiin ja revähdyksiin, lihasjännityksiin ja urheiluvammoihin. Laura kysyi onko Halti ääniherkkä ja sanoin, että ei, vaan päinvastoin se lähinnä tykkää tuollaisista laitteista, jotka piippaa. Laura hieroi ensin hieman ja alkoi sitten laseroimaan lihaksia. Laura sanoi, että monesti laserhoidossa koira saattaa jopa nukahtaa, koska se on niin rentouttavaa. Oli jännä nähdä laserin vaikutus. Haltillakin alkoi vähän silmät luppasemaan, mutta ei kuitenkaan ihan nukahtanut vaan pysyi hereillä.

Rentouttavassa laserissa

Laserhoito lievittää kipuja, särkyjä, tulehduksia ja turvotusta, edistää kudosten paranemista, on täysin turvallinen eikä sillä ole haittavaikutuksia. Hoitoaika on 5 minuuttia kerrallaan. Laseroinnin jälkeen Laura jatkoi Haltin hieromista ja Dana nukkui tyytyväisenä jalkaani vasten. Haltilla paljastui jumeja selästä ja oikean puolen takajalasta. Lopuksi Laura hoiti vielä lihasten venyttelyt, hyvä kun tuli taas lihakset hierottua kunnolla.



Danaa ei tällä kertaa hierottu, mutta kun Laura oli hieronut Haltin niin hän laseroi Danankin vielä lopuksi. Dana vaan katseli tyytyväisenä.


tiistai 13. joulukuuta 2016

Danan tansseja ja juttuja

Koiratanssin alkeiskurssi on nyt taputeltu ja jatkokurssilla kouluttamisen aloitamme heti tammikuussa. Uusien harrastajien kouluttaminen on ollut tosi mukavaa ja antoisaa, ja ryhmälle oli selvästi kysyntää. Tulijoita olisi ollut vielä enemmänkin. Ainoa huono puoli on oikeastaan ollut vaan se, että oma treenaaminen on jäänyt vähemmälle, koska ei ole jaksanut enää kouluttamisen jälkeen niinkään panostaa omiin treeneihin kun aikaa menee kokonaisuudessaan enemmän treeneissä kuin aiemmin. Siihen on kyllä voinut vaikuttaa myös muun elämän kiireet, mutta täytyy keväällä suunnitella omat treenit paremmin ja tehdä niistä tehokkaat, ettei ihan koko ilta mene hallilla. Joka tapauksessa kurssin vetämisestä tulee aina niin hyvä mieli ja tunti vierähtää äkkiä innokkaiden ohjaajien kanssa. Koirakoiden kehityksen ja innostuksen seuraaminen on ihan huippua!

Videosta napsitut hieman huonolaatuiset kuvat

Danan kanssa ollaan siis treenattu koiratanssitreeneissä vähän milloin mitäkin ja olen yrittänyt ideoida Danalle uusia, vaativampia liikkeitä avoimeen luokkaan ja ollaan näitä liikkeitä jo alettu harjoittelemaankin. Keväällä haluaisin päästä sen kanssa korkkaamaan freestylen avoimen luokan, sillä sitten tulee vuosi kuluneeksi siitä, kun saimme kunniamaininnan alokasluokasta. Olisi siis jo aikakin. Kappaletta ja teemaakin ollaan jo makusteltu ja sen verran voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että seuraava teemamme on meille molemmille hyvin mieluinen; vesi.


Viime kerralla meille pidettiin HTM-koulutuskerta ja saatiin kyllä erittäin hyviä vinkkejä seuraamispainotteiseen tanssiin. Tärkein oivallus oli huomata se syy, joka on Danan vinon seuraamisen takana. Syy on siinä, että olen ihan tiedostamatta katsonut sitä aina välillä samalla kun se seuraa. Tästä johtuen se aina hakee seuratessa minun kontaktia ja aina kun sitä tapitan, sen asento menee vinoon. Tuo oli tosi tärkeä huomata, jotta voin jatkossa kiinnittää huomiota siihen, miten itse toimin. Minun täytyy enemmän luottaa siihen, että se kyllä seuraa siinä, vaikken sitä vähän väliä katsoisikaan. Lisäksi Danalla toimii paremmin se, että kävelen nopeammin kuin että kävelisin hitaammin. Sen asento on nopeammin kävelyssä suorempi. Lisäksi tietysti takapäänkäyttö treenit jatkuvat kotona. Tässä hieman HTM-videota kun teimme seuraamisharjoituksen musiikkiin:



Danan allergiasta sen verran, että talvi näyttäisi olevan hieman helpompaa aikaa iho-oireiden suhteen. Varmasti kuiva ilma vaikuttaa siihen. Ruokavalio on pysynyt samana, aamuruokana saa raakaruokaa (perunaa, porkkanaa ja riistaa) ja iltaruokana kuivamuonaa (Acana singles lamb & okanagan apple). Selvitin kennelliitosta mikä on Apoquel-allergialääkkeen varo-aika, koska se oli minulle mysteeri ja halusin sen tulevaisuutta varten tietää. Lääkehän on suhteellisen uusi, valitettavan kalliskin vielä ainakin tällä hetkellä, mutta onneksi Danan ei tarvitse ottaa sitä kuin tarvittaessa. Puolen vuoden aikana sen on tarvinnut ottaa sitä vain kaksi viikon-parin kestävää kuuria. Kennelliitosta vastattiin, että tällä hetkellä Apoquel-lääkkeen ohjeellinen varoaika on 14vrk. Ei siis paha. Hyvä tietää tämä mahdollisia kokeita varten sitten joskus.

Meidän unelias rullaranne-Dana

Sitten vielä vinkkiä hyvästä tuotteesta, jonka etsin käsiini muutama vuosi sitten kun edesmenneen Minkamme turkki hilseili ja oireili kuivuudesta pakkasten aikaan. Tilasin apteekista Vetriderm turkinkosteutus-suihketta, joka auttaa ihoa ja turkkia kosteutumaan. Se on ollut ihan huippu tuote! Myös hyvin riittoisa, meillä on edelleen se sama 250ml suihkepullo vielä käytössä ja se maksoi alle 15e. Sitä suihkutetaan 1-2 kertaa päivässä ärtyneelle ihoalueelle, eikä huuhdella pois. Voin suositella!


torstai 1. joulukuuta 2016

Hammaslääkärissä

Varasin tuossa taannoin Haltille ajan hamppilääkäriin kun katsoin, että sille on taas kertynyt hammaskiveä kulmahampaisiin. Olen tavallisesti itse yrittänyt aina vähän poistaa sitä ostamallani hammasskraballa, mutta nyt näytti, että sitä olisi sen verran, että saisi käydä varmaan poistattamassa. Vuosi sitten Haltilta poistettiin viimeksi hammaskiveä virallisten röntgen-kuvien yhteydessä ja hammaskiven poisto luokiteltiin tuolloin helpoksi ja hammaskiven määrä vähäiseksi. Varatessani aikaa Haltille hammaskivenpoistoon minulle sanottiin, ettei Haltille saa antaa aamuruokaa nukutuksen vuoksi. Eilen jätin sitten aamuruoan antamatta ja suuntasimme eläinlääkärille iltapäivällä. Lääkäri katsoi Haltin suuhun ja sanoi, että sillä on kyllä melko vähän hammaskiveä ja hengitys on ihan normaalin hajuinen. Sanoin, etten oikein ole tiennyt mikä on paljon ja vähän kun Halti on koiristani ensimmäinen, jolle on tullut hammaskiveä. Lääkäri kyseli hymyillen, että mitä koiria minulla on ollut entuudestaan ja kerroin sille että labradoreja kolme kappaletta. Se sanoi, että hammaskiveä alkaa olla sitten paljon kun hengitys on pahanhajuinen, hampaan väri alkaa muuttua kiven johdosta kauttaaltaan keltaiseksi ja kiveä alkaa olla useissa hampaissa.

Lääkäri kuunteli Haltin sydämen ja sanoi, että ihan normaalit äänet on eikä Halti vaikuta olevan jännittynyt. Lääkäri sanoi, että hän voi rehellisesti kertoa, että tällä koiralla on vähiten hammaskiveä ikinä, joka on ollut tulossa hammaskiven poistoon :D Sanoi, että tämä poisto voidaan tehdä ihan hammasskraballa ja Halti voi olla hereillä. Totesi, että nukuttaminen olisi aika turhaa jos Halti antaa tehdä toimenpiteen hyvin ja kun hammaskiveä on kuitenkin sen verran vähän. Päädyimme sitten siihen ratkaisuun, eli minä pitelin Haltia pöydällä ja eläinlääkäri rapsutteli hammaskivet pois kulmureista. Olen kotona hammaskiveä poistaessani ottanut aina vähän kerrallaan kiveä pois ja palkannut tiheämmin. Nyt se väli oli pidempi kun eläinlääkäri poisti, mutta Halti kesti sen hyvin kun palkkasin aina välissä. Hyvin Halti kesti kiven rapsuttelun, vaikkei se varmasti mitään miellyttävää ollutkaan. Lopuksi eläinlääkäri antoi vielä Haltille namuja kun pyysin, jotta Haltilla jäisi parempi mieli siitä. Eläinlääkäri sanoi Haltille, että olitpas sinä reipas tyttö! Kokonaisuudessaan käyntimme kesti 20min, ja jos hammaskiveä alkaa poistamaan nukutuksessa ja operaatio on isompi niin siihen saa varata ainakin tunnin.

Harmi, etten hoksannut ottaa ennen-kuvaa, mutta lupaan laittaa tänne blogiin kuvan sitten kun Haltille alkaa taas tulla hammaskiveä kulmureihin. Tässä jälkeen kuvat:

Hammaskivi poistettu

Eläinlääkäri sanoi, että minun kannattaa jatkossa poistaa itse hammaskivi, koska sitä on niin vähän. Sitten kun sitä alkaa olla jo paljon ja useammassa hampaassa, niin kannattaa vasta tulla eläinlääkärille poistattamaan. Sanoin, että olen poistanut kiveä itsekin, mutta luin netistä, ettei sitä saisi sittenkään mennä itse poistamaan. Eläinlääkäri sanoi, että ei siitä kannata välittää, nimittäin aika kovakourainen pitäisi otteissaan olla, että siitä aiheutuisi jotain haittaa hampaille. Hän käytti itse juuri samaa instrumenttia kuin minäkin kotona. Mieluummin siis poistelee vähäiset määrät itse, kunhan muistaa aina vetää ienrajan alapuolelta alaspäin hammaskiveä hampaan pinnalta pois.

Nyt kun lumet on tulleet toivottavasti jäädäkseen, on taas Haltille kertynyt lunta tassukarvoihin. Leikkasin siltä pisimmät karvat tassunpohjista, jotta lumi ei kertyisi aina heti lenkeillä palloiksi tassuihin. Karvojen lyhentäminen tassuista on helpottanut menoa lenkeillä paljon ja edelleen karvaa on kuitenkin sen verran, että ne suojaavat tassuja. Lyhensin karvat Haltin tassuista viime talvenakin, ja yleensä riittää kun karvat leikkaa kerran tai kaksi talvella. Danalla ei lumi kerry tassukarvoihin, koska sen karvanlaatu on niin karkea.

Siistityt tassunpohjat

Ennen ja jälkeen


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Aina jaksaa aksata!

Lähdettiin lokakuussa ex-tempore Haltin kanssa agilitykisoihin, joissa siskoni kisasi cottoninsa kanssa. Halusin nähdä agilitykisoja livenä ja samalla mittauttaa Haltin. Olin ostanut kisakirjan ilmoittautumispisteestä ja täyttänyt siihen Haltin tiedot. Tuomari ehtikin aika pian mittaamaan ja vein sille Haltin mitattavaksi. Tuomari tarkisti tiedot ja mittasi Haltin. Oli hyvä kokemus, tuomari lähestyi nätisti kepin kanssa ja tutkaili mittaa. Totesi sitten, että tämä on ihan selvä maksi ja merkitsi sen kisakirjaan.

Kisakirja

Olin ajatellut viettää hieman hiljaisempaa eloa harrastusten suhteen nyt syksyllä muiden elämänkiireiden vuoksi, mutta Halti ei ollut tästä asiasta yhtään samaa mieltä. Halti aktiivisena tyttönä oli sitä mieltä, että se ei tykkää yhtään kotikoiran elämästä ilman harrastuksia ja se kyllä osoittikin sen mielipiteensä. Katsoin molempien parhaaksi päättää kotikoira-kokeilun ja ilmoittaa Haltin juuri alkavaan agilityryhmään.

Siskoni ohjauksessa ja minä filmasin


Agilityssä on mennyt hyvin ja tässä uudessa ryhmässä on haasteitakin tullut mukavasti. Tuntuu, että oma ohjaamiseni on välillä mitä sattuu, mutta ekan kerran jälkeen totesin, että ainakin juoksen ihan täysillä ja pysyn sen perässä. Halti on siellä ihan liekeissä, se nauttii aivan älyttömästi radasta. Kehitystä olen huomannut sen paikalla pysymisessä, nimittäin meillä oli viime keväänä se ongelma, ettei Halti meinannut malttaa odottaa paikallaan minun lähtölupaa. Nyt Haltille on tullut malttia siinä lisää. Lähinnä joskus se ei malttaisi istua, jos aloitetaan rata alusta.

Esteiden yli liitämistä


Joskus Haltia alkaa ottamaan päähän jos ohjaan miten sattuu vauhdin hurmassa ja sitten se saattaa haukkua minulle. Kun korjaan ohjauksen niin Halti on tyytyväinen. Välillä siskoni myös ohjaa Haltia agilityssä ja hän on ohjaamisessa etevämpi kuin minä kun hän on harrastanut agilityä pidempään niin on ollut tosi mielenkiintoista seurata, miten Haltilla menee silloin kun ohjaajana on joku etevämpi. Halti  lähtee tosi mukavasti tekemään siskoni kanssa ja ovat tehneet ihan puhtaita ratojakin. Siskoni sanoo, että Halti on tosi taitava ja sen kanssa kannattaa heti lähteä kisaamaan kun kepit saa sille varmaksi. Oli hienoa itsekin huomata, että Halti on oikeasti tosi taitava ja ainostaan nyt minun pitäisi vaan petrata omaa ohjaamistani.



Haltille on nyt nostettu rimat 50cm asti. Hyvin näyttää hyppelevän niitäkin, mutta jännä nähdä miten ne oikeat maksien 55-65cm rimat sitten luonnistuu. Tuntuu niin korkeilta ne, mutta Halti on kyllä ketterä kaveri, että jospa se saisi ne ponnistettua. Juteltiinkin siellä agilitykisoissa yhden toisen lapinkoiran omistajan kanssa, että agissa saisi kyllä olla pikkumakseille oma luokkansa.





perjantai 11. marraskuuta 2016

Lumileikkejä

Halti on nauttinut suunnattomasti tästä lumesta ja pakkasesta mikä meille on näin marraskuussa suotu. Nykyään voisi sanoa, että poikkeuksellisen aikaisin on ollut lunta, sillä viime vuosina marraskuu on tuntunut pikemminkin syys-kuukaudelta. Danan mielestä on hirmu kiva piehtaroida lumessa ja sitä se on ahkerasti harrastanutkin. On ollut ihana käydä lenkkeilemässä kun on niin valoisaa ja sopiva pikku pakkanen. Välillä kun pakkasta on ollut enemmän ja on tuullut, on täytynyt pitää Danalla toppamanttelia. Näimme pitkästä aikaa Aadamiakin ja kylläpä oli kaverukset mielissään heti leikkimässä.


Dana nauttii ensimmäisistä lumista



  
Halti ja Aadam

 

Tuossa viikko sitten juuri ennen kuin lumet satoi taas takaisin maahan saimme miesvieraan, nimittäin Kaapo-herra tuli kylään. Kyllä oli niin riemuisat leikit, ettei voinut kuin nauraa katsellessa, aivan mahdottoman innoissaan olivat. Kiitos Outille veikeistä kuvista!


Takaa-ajo

Painia



Lennossa



Paritanssiharjoitukset

Kaivetaan yhdessä


Ilmeet!





Dumbokorva





Aika likaisia koiria oli meillä lenkin jälkeen, joten saatiin aloittaa koirien puhdistusoperaatiot. Kaapolla oli täysi työ viihdyttää kahta leidiä, mutta silti leidit väsyivät aiemmin kuin Kaapo. Illan tytöt nukkuivatkin sitten tyytyväisinä. Kivaa oli!

Saataisko mekin?

Ja matot rullalla..