torstai 18. tammikuuta 2018

Muutokset sterilisaation myötä

Haltin sterilisaatiosta on nyt kulunut 9kk. Minulta on usein kysytty, että olenko huomannut Haltissa muutoksia sterilisaation jälkeen. Sterilisaatio oli kyllä hyvä päätös, jota en ole katunut. Haltin juoksut eivät olleet tasaiset silloin kun ne vielä tulivat ja juoksuaika oli aina melkoinen koettelemus kun sen käytös oli niin kiimaista. Nyt ne kaikki on jääneet pois ja se on ollut helpotus.


Mitä ei ole muuttunut?
Haltin paino ei ole juurikaan muuttunut. Ennen leikkausta painoi 16,7kg ja vastikään punnittiin Halti pitkästä aikaa niin paino oli 16,8kg. Myöskään sen aktiivisuustasossa en ole havainnut yhtään muutosta, ihan yhtä innokas se on tekemään ja menemään kuin ennenkin. Halti on ollut minusta aina hieman urosmainen narttu ja esimerkiksi juoksujen lähestymisenkin tiesi silloin ennen usein siitä kun se ulkona saattoi lipaista toisten pissoja. Tämä ei ole muuttunut eli tekee sitä edelleen, mutta jännä juttu on se, että sekin on kausittaista, aivan kuten silloin sterilisoimattomanakin oli. Luonteessa en ole myöskään havainnut muutoksia. Sitä en osaa sanoa onko epävarmuus pysynyt samana vai lisääntynyt leikkauksen jälkeen. Veikkaisin, että pysynyt samana. Ruokahalu on myös pysynyt entisellään, ihan yhtä ahne se on kuin aina on ollut.

Vas. vastikään pennut tehnyt Taika ja oik. sterilisoitu Halti
Kuvannut Elina

Mitä on muuttunut?
Turkki ennenkaikkea. Tosi monet ovat huomanneet, että Haltin turkki on nykyään melko muhku! Samalla myös sen hoitamisesta on tullut toki vaativampaa. Ennen riitti kun turkkia harjasi muutaman viikon välein niin nyt saa harjailla n. viikon välein. Lähinnä takkujen selvittelyä se on, eli niitä muodostuu selkeästi paljon herkemmin kuin ennen. Hormonaalisuus on vähentynyt, vaikka edelleen sitä on ja merkkailee aika lailla entiseen malliin ulkona, mutta kyllä se meno on hormoonien osalta tasapainottunut. Harrastustaukojakaan ei tarvitse enää pitää toisin kuin ennen aina juoksujen/tärppien aikaan. Ei myöskään tarvitse olla sydän syrjällään kun liikkuu ulkosalla, että hyppääkö joku irtioleva uroskoira oman tärppisen nartun selkään. Leikkauksen myötä ei märkäkohdunkaan riskiä ole, joten se on ihana asia.


Halti on syönyt tähän asti runsas energistä aktiivisen koiran ruokaa, jossa rasvaprosenttikin on 22%, mutta nyt olisi tarkoitus vaihtaa hieman vähärasvaisempaan ruokaan. Syinä ovat lähinnä, että agilityssä emme käy enää kerran viikossa kuten joku aika sitten ja nyt kun Halti on leikattu vielä lisäksi, niin vähärasvaisempaa ruokaa voisi olla ihan hyvä ainakin kokeilla. Haltihan oli sterilisaation aikaan vähän päälle 3v, joten sen ikäisenä sterilisaation suurimmat mahdollisimmat hyödyt on ikään kuin "menetetty". Nuorempana jos olisi leikkauttanut niin hyötyjä olisi ollut vielä enemmän. Silti tämä on ollut päätös, johon olen ollut tyytyväinen ja on helpottanut elämää.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Danan vaiva

Kirjoittelin viimeksi Danan eläinlääkärikäynnistä ja kun aloitimme Nutrisal-hoidon eläinlääkärin epäilemään janonsäätelyn häiriöön. Nutrisal-hoitoa tehtiin melkein viikon verran ja vein uuden pissanäytteen klinikalle tutkittavaksi. Nutrisal ehkä hieman hillitsi Danan juomahaluja, mutta pissalla käymisen suhteen ei tapahtunut muutoksia.


Eläinlääkäri soitti joulun alla ja kertoi, että oli katsonut vielä uudestaan onko autoimmuunisairauksien (Addison, Cushing) viitteitä ja totesi, ettei viitteitä ollut (huh!). Virtsanäytteestä sen sijaan oli löytynyt struviittikiteitä ja virtsan ph oli ollut emäksinen. Viikko sitten toimitetussa virtsanäytteessä kiteitä ei näkynyt, mutta tuolloin ph oli ollut myös emäksinen. Eläinlääkäri sanoi, että kiteiden löytyminen on kuin kullanhuuhdontaa, joskus ne sattuu juuri siihen otokseen virtsasta ja toisinaan ei. Nyt kuitenkin niitä selvästi oli ja keskustelimme hoidosta. Hän sanoi, että ruokavaliolla monesti näitä hoidetaan ja on olemassa erityisruokia näihin tarkoituksiin. Sanoin kuitenkin, että Dana on allerginen eikä voi syödä niitä ruokia, joten jos vain mitään muuta vaihtoehtoa on niin mieluummin jokin toinen hoitomuoto. Eläinlääkäri sanoi, että on valmiste nimeltään "Kiveton", joka säätää virtsan ph:ta turvallisempiin rajoihin, jolloin vältetään virtsakiteiden ja -kivien lisääntyminen ja suurentuminen, ja joka vaikuttaa myös niiden liukenemiseen. Jos yksistään virtsan ph olisi vain emäksinen, ei siinä olisi mitään, mutta koska on myös kiteitä niin se ph altistaa niiden kehittymiselle. Koirilla struviittikiteitä kehittyy tulehduksellisessa ympäristössä, ei niinkään ruoan takia kuten kissoilla. Jossain vaiheessa ilmeisesti Danalla on ollut jokin tulehdus, joka on rauhoittunut spontaanisti.

Tilasin kivettoman netistä ja sain sen onneksi vielä yllättävän nopeasti jopa jouluksi, että päästiin heti aloittamaan hoito. Eläinlääkärin ohje oli, että parin viikon kuuri sitä jauhetta ruokaan sekoitettuna päivittäin ja sitten kontrollipissanäytteen tuonti klinikalle. Olen nyt syöttänyt jauhetta Danalle ruoan seassa sen parin viikon ajan, mutta valitettavasti en ole huomannut isompaa muutosta sen tilassa. Mielenkiintoista on kyllä kuulla sitten onko kiveton vaikuttanut virtsan ph:on. Valitettavasti kuitenkin oma mututuntumani on, että Danan ruokavalion muuttaminen on seuraavaksi meillä edessä. Kävi miten kävi, tärkeintä olisi, että saataisiin vaan Dana kuntoon <3 Varmaan ensi viikolla ollaan taas viisaampia.

Postissa tuli ihana arpajaisvoittotaulumme, kiitos Waldogs!


perjantai 22. joulukuuta 2017

Soita sormia napsuttele, kyllä me tontut tanssitaan!

Nyt on kertakaikkiaan se paras aika vuodesta, joulu! Tytöille on lahjat kääritty ja hauska nähdä mitä tykkäävät niistä. Käärin ne aina sanomalehteen enkä yleensä kiinnitä mitenkään niin niiden on nenällä helppo itse availla sitten lahjat.

Halti-tonttu ja Dana-tonttu

 Inna ja Dana joulutansseissa


Koiratanssiryhmämme Tonttupolkka-joulutanssin myötä haluamme toivottaa kaikille riemukasta joulua ja parempaa uutta vuotta 2018!


tiistai 19. joulukuuta 2017

Koiratanssin koulutusviikonloppu

Koiratanssijaostomme järjesti viime kuussa viikonloppukoulutuksen, jossa kouluttajana oli Salla Haavisto Etelä-Suomesta, pitkän linjan koiratanssiharrastaja ja koiratanssituomari. Ensimmäiselle päivälle meillä oli suunnitelmissa ryhmäkoulutusta ja toisena päivänä koirakoiden yksityistunnit. Salla pyysi meiltä toiveita ryhmäkoulutuksen ja yksityistuntien aiheista. Sain ostettua lopulta toisenkin yksityistunnin minulle ja Danalle, joten meillä oli yhteensä tunnin verran yksityiskoulutusta, joka olikin tarpeeseen. Minulla oli monenlaisia ideoita, mutta ryhmäkoulutukseen toivoin uusia vaativampia liikkeitä opettelun alle ja jotain uusia harjoitteita. Yksityistunnille toivoin etenkin pakkiin vinkkejä, jonkun uuden hypyn opettelua, minun olan yli kurkkaamista tai tassu/nenäkosketuksen opettamista. Alla pakkivideot, jotka kuvattiin Sallalle näytteeksi Danan tämänhetkisestä pakittamisesta.

"Alustalle" pakitusta

 
Ilman alustaa-pakitusta, jossain vaiheessa alkaa usein venyttelyn tarjoaminen

Ensimmäisenä päivänä oli kolmen tunnin ryhmäkoulutus-sessio, johon Salla oli suunnitellut meille yhteiskoreografian, jonka hän oli tanssinut PM-kisoissa (muistaakseni) aiemmin. Kappaleena oli Michael Jacksonin "Bad", vitsit oli kivaa! Oli tosi hyödyllinen harjoitus ja en ole koskaan ajatellut sitä kappaletta sellaisena, johon voisin Danan kanssa tanssia niin olipa hauska huomata, että kyllä se onnistui. Ryhmäkoreossa oppi paljon liikkumisesta. 
Täältä löytyy meidän ryhmäkoreografia-video: Ryhmätreeni

Sen jälkeen alettiin opettelemaan uusia liikkeitä ja Salla oli taitavasti valinnut aina useamman liikkeen vaihtoehdoiksi, koska ei voi tietää mitä kukin osaa entuudestaan. Juttuja mitä opeteltiin olivat:  sivuaskeleet, jalkasirklaus ja olan yli kurkkaaminen. Etenkin sivuaskeleet ja olan yli kurkkaaminen tuntui meillä rullaavan, mutta jalkasirklaus (Dana pyörii minun jalkojen päällä) on vähän hankalaa raskaamman koiran kanssa niin tehtiin sitten muokkaus siihen ja Dana pyöri minun selän päällä ympäri. Se toimi vähän paremmin. Näistä sekä muiden opettelemista liikkeistä sai kyllä hyvää motivaatiota uuden treenaamiseen.


Toinen päivä koitti ja katsottiin siinä parit yksityistunnit ennen kuin koitti meidän yksityistunnin vuoro. Toisten yksäreiden katsomisesta oppi myös paljon. Aloitimme pakkitreeneistä, jota tehtiin agilityputkien avustuksella. Olin putken toisessa päässä ja Salla oli toisessa päässä palkkaamassa. Dana teki putkien avulla pakittamista selvästi nopeammin kuin yleensä. Oli mukava huomata, että tämä käytäntö selvästi toimi. Omassa harjoittelussa hankaluutta tulee teettämään vain se, että treenissä on oltava mukana toinenkin ihminen palkkaamista varten ja jotain noiden putkien tyyppisiä kujana.




Meitä aina nauratti Danan ilmeet kun se selvästi halusi herkkua ja yritti aina miettiä, että mitä täytyy tehdä, että sen saisi. Oikein näki kuinka aivot raksutti!




Yksityistunnin aikana tuli kyllä paljon asiaa, onneksi kaikki kuvattiin videolle, koska oli kova työmaa pitää kaikki mielessä. Salla sanoi, että Danalle voisi ottaa uutena hyppynä minun käden yli hypyn, jonka voi ajan saatossa sitten muokata ankkurin yli hyppäämiseksi. Lisäksi Sallalla oli monia ideoita mitä Danan kanssa voisi toteuttaa. Dana voisi venytellä ja minä mukamas "istuisin" sen päällä. Lisäksi voisimme tehdä soutuliikettä ja Danalle voisi opettaa ankkurin vetämistä. Näiden opettamista käytiin siinä läpi ja niin se tunti vaan nopeasti vierähtikin. Kyllä oli ihan älyttömän hyödyllinen viikonloppu! Ostettiin Sallalle kiitoslahja ja kiiteltiin, ettei olla kyllä koskaan saatu noin hyvää koulutusta, jossa oli tosi yksilöllisesti mietitty jokaiselle asiaa ja Salla oli niin hyvin paneutunut meidän kouluttamiseen. Kylläpä vaan sai roimasti motivaatiota ja ideoita jatkoon, näitä lisää! Suurkiitos vielä huipulle Sallalle!


lauantai 16. joulukuuta 2017

Eläinlääkärissä

Niin sitä täytyi varata Danalle aika eläinlääkäriin. Olen seurannut jo pidempään, että sillä on selvästi lisääntynyt juomisentarve sekä pissaaminen. Pissaaminen on ollut sellaista, että vaikka olisi pidättänyt vain kolme tuntia niin se menee heti tuohon meidän ulko-oven edustalle pissalle kun menemme ulos. Lisäksi yleensä sen pissaaminen on sitä, että se pissaa kerran kunnolla ja sen jälkeen tosi harvoin enää ollenkaan lenkin aikana niin nyt on saattanut pissata jopa kolmesti. Pissa on usein ihan vaalean keltaista, vaikka olisi pidättänyt yön ajan. 

Mitä juomiseen tulee niin Dana juo selvästi enemmän kuin Halti. Määrää on vaan hankala mitata kun molemmat juovat samasta kupista. Dana on käynyt melko tiheästi juomassa ja kun huomaa, että ollaan lähdössä ulos niin on käynyt usein vielä juuri ennen lähtöä juomassa vaikka on saattanut jo muutenkin juoda ennen sitä. Tytöillä on 1 litran vesikuppi tilavuudeltaan ja yleensä riittää kun kahdesti päivässä on vaihdettu vesi. Harvoin juovat koko kupin tyhjäksi, mutta joskus melkein, jos ovat saaneet luut. Joskus käy juomassa tarpeiden teon jälkeen ellei ole juonut juuri ennen sitä. Olen laskenut, että Dana on saattanut juoda neljä kertaa peräkkäin sen jälkeen kun on tullut ulkoa. Ei ole juonut paljoa kerralla, mutta kuitenkin. Ei Halti sellaista harrasta. Muita selkeitä oireita Danalla ei ole ollut.

Nyt olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota näihin asioihin viime aikoina ja päätin varata ajan lääkäriin. Kyllä oli vedet silmissä aikaa varatessa, kaikenlaisia kauhukuvia pyöri mielessä.. Ihan kamala mikä huoli, varmaan Ritan Addison-sairastaminen on vaikuttanut myös siihen, kuinka kaikki sairaudet pelottaa.. Muille en tällaisissa asioissa vie kuin luottoeläinlääkärillemme ja hieman huonosti oli sille aikoja saatavilla. Suosittelivat sieltä, että soitan sille eläinlääkärillemme seuraavana aamuna akuuttia aikaa ja sain samalla ohjeistuksen ottaa pissanäytteen Danalta. Jännitin saanko sen pissanäytteen otettua, mutta onneksi sain ujutettua rasian alle kun Dana meni pissalle. Täytyi varjella, ettei näytteeseen pääse lunta tms ja vähän kuumotti kun nousin ylös kyykkäämästä rasian kanssa niin kuusesta tippui lumet päälle. Onneksi sain rasian juuri työnnettyä käden verran kauemmas "lumiputouksesta". Soitin sen jälkeen klinikalle heti kahdeksalta akuuttia aikaa ja saimme ajan iltapäivälle. Valitettavasti sen verran myöhäiseen iltapäivään meni aika, että siinä vaiheessa aamulla otettu pissanäyte olisi jo vanha (ei saa olla yli 4h vanha), joten minun piti ottaa uudestaan näyte iltapäivällä.


Onnistuin onneksi näytteen ottamisessa ja Dana pissasi siinä kunnolla. Ajattelin siinä vaiheessa, että kyllä Danalta on loppupeleissä suht helppo ottaa pissanäyte kun se pissaa aina samalla tavalla. Haltilta olisi varmasti tosi vaikea ottaa kun se heittelee aina peppuaan miten sattuu ja on enempi merkkailija-tyyppinen kun käy pissalla. Sitten lähdimme klinikalle ja siskoni tuli mukaan. Eläinlääkäri otti meidät vastaan ja Danalla lakkasi häntä heilumasta siinä vaiheessa kun tultiin huoneeseen, taisi aavistaa, että nyt ei ole mukavia asioita tiedossa. Eläinlääkäri kyseli Danasta asioita ja totesi, että otetaan parit verikokeet ja ultrataan. Sanoi, että hyvässä painossa olen saanut sen pidettyä. Sen verran katsoi pissanäytettä, että se on tavallista laimeampaa. Ultrassa Danan pissarakko oli yllättävän täynnä, vaikka Dana oli vasta käynyt pissalla. Sitä ihmettelimme kaikki. Sen vuoksi olikin vähän hankala nähdä, onko mitään poikkeavaa (sen lisäksi että se oli täynnä), mutta näytti siltä, ettei olisi mitään erityistä. Verikokeiden otosta Dana ei tykännyt, silloin ei kiinnostunut edes makupaloista. Raukka istui vaan ja käänteli päätään muualle. Hienosti kyllä kesti sen. Eläinlääkäri sanoi, että soittelee seuraavana päivänä minulle tuloksista. Sanoi, ettei ole ainakaan sokeritautia eikä munuaisissa mitään. Epäili matalaa kroonista virtsatietulehdusta tai janon säätelyn häiriötä.

Minun urhea rakas

Seuraava päivä koitti ja soitto tuli. Verinäytteet olivat ok ja virtsassa ei ollut kasvua, joten ei varsinaisesti viitannut pissatulehdukseenkaan. Eläinlääkäri epäili, että janon säätelyssä on häiriötä. Tähän hoidoksi otetaan Nutrisal, jota käytetään viikon ajan. Jos munuaisaltaissa on suolapitoisuus huuhtoutunut pois niin Nutrisal korjaa tasapainoa. Ensi viikolla on toimitettava Danalta uusi pissanäyte, ja katsotaan missä mennään. Toivotaan parasta.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Danan menot ja meiningit

Danan kaverikoirailu on käynnistynyt mukavasti ja meillä alkaakin kohta olla jo itsenäiset käynnit kasassa. Kun itsenäiset käynnit (6 krt) tulevat täyteen sekä puolen vuoden toiminnassa mukanaolo aika täyttyy, saa koira kaverikoirahuivin. Olemme pääsääntöisesti vierailleet vanhusten hoitokodeissa, mutta olimme mukana myös kirjaston järjestämässä lemmikkipäivässä, jossa rapsuttelemassa ja silittelemässä kävi kaikenikäisiä ihmisiä.

Dana vierailukäynnillä, kuva: Pinja Savolainen

Lemmikkipäivästä ei ole valitettavasti kuvia, mutta siellä järjestettiin kaikenlaisia koiraharrastusnäytöksiä ja kaverikoirat olivat kirjaston aulassa rapsuteltavina. Kennelkerhomme koirakot olivat esittelemässä lajeja ja me esiteltiin Danan kanssa koiratanssia kirjaston pihalla. Musavehkeetkin minulla oli mukana, vaan ne ei oikein toimineet niin mentiin ilman musiikkia, mikä ei näyttänyt ketään haittaavan. Moni oli aivan haltioissaan ja otti kuvia tanssistamme. Teimme yksittäisiä liikkeitä ja palkkasin Danaa tietysti. Itseä aina hauskuttaa huomata se, kuinka ne omasta mielestä yksinkertaiset liikkeet on toisten mielestä aivan "wau!"-juttuja, kuten tassutemput. Se on itselle lajin harrastajana aina tärkeää tietoa myös, että tietää mistä yleisö tykkää. Yli puoli tuntia tanssittiin eli tosi pitkä aika, ja Danasta alkoi jo näkyä, että väsymys jo painaa. Siispä lopetettiin tanssit siihen vaikka yleisöä olisi ollutkin ja lähdettiin kaverikoirailemaan vielä joksikin aikaa sisälle. Lapset olivat aivan tohkeissaan Danasta, ottivat kuvia ja sanoivat, että haluavat myös tällaisen koiran. Jotkut kysyivät, että onko tämä ihan sinun oma koira? Vastasin, että kyllä, ihan oma koira on :) Joku oli laittanut Danan kuvan puhelimensa taustakuvaksikin.

"Ymmärtäisiköhän ne mitä haluan jos olisin tässä näin?"

Syksyn mittaan Dana alkoi vihjailemaan, että milloinkas sitä pääsisi metsälle niin eihän se auttanut kuin lähteä metsille. Paistia sieltä ei saatu, mutta Dana ainakin nautti täysin siemauksin. Joka metsäreissulle ei voitu Danaa ottaa mukaan, mutta jospa ensi syksynä Danakin pääsisi paremmin matkaan. Tänä syksynä reissuja tehtiin muutenkin tavallista vähemmän muiden kiireiden vuoksi. Danalle meinasi tulla myös hirven jäljestyskeikka syksyllä, mutta olikin väärä hälytys ja hirvi ei ollutkaan loukkaantunut jahdissa.


Ai että kun tulee kärkkärin haju nenään, vähemmästäkin kuola tippasee..

Seuraava päivä menikin sitten ihan nukkuessa vain

Kavereidemme arka koira Oliver karkasi kesällä ja päivät vierivät karkuteillä. Etsijäkoira kävi etsimässä sitä merkaten tiettyjä paikkoja, joissa Oliver oli ollut, mutta sitä ei löytynyt. Etsijäkoira merkitsi esimerkiksi puun, jonka suojassa Oliver oli yön nukkunut. Dana oli myös toisena koirana mukana etsinnöissä seuraavana päivänä ja haisteli saman reitin kuin etsijäkoirakin oli haistellut. Oliver oli kulkenut juuri sitä reittiä. Oliver saatiin vihdoin omistajiensa toimesta kiinni neljän päivän jälkeen ja onneksi sillä oli kaikki hyvin, vaikka olikin hieman riutunut. Onneksi kaikki päättyi hyvin! Kaverimme tulivat käymään meillä kylässä ja toivat Danalle kiitokseksi etsintä-avusta poronkorvia ja Dana sai heti herkutella yhden.


Danaa kysyttiin kansainvälisen ja uuden koirien ja kissojen tarvikkeita myyvän Cathounds-verkkokaupan maskotiksi. Dana tarttui tähän tarjoukseen mukaan, joten Cathoundseilta voi myös bongata Danan.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa hierontaa

Täytyi varata pitkästä aikaa tytöille hierontaan, koska molemmilla, etenkin Haltilla alkoi olla viitteitä siitä, että paikat ovat aika jumissa. Halti venytteli paljon ja huomattiin, että sillä alkaa olla selkäkin hieman kyyryssä kun seisoo. Viimeksi Haltia oli hierottu viime joulukuussa ja Danan hieronnasta oli vielä hieman pidempi aika. Säännölliset hieronnat jäivät vähemmälle, koska Laura lopetti kotikäyntien tekemiset ja siirtyi tekemään hierontaa vain omassa uudessa toimipisteessään kotonaan. Mietin ensin, että mitenhän tytöt pystyy rentoutumaan siellä, mutta Laura sanoi, että se paikka on saanut aratkin koirat rentoutumaan, että kyllä varmasti meidänkin tytöt rentoutuu.


Niinpä matkasimme Iihin ja tila oli tosiaan rauhallinen. Molemmat aluksi ihmetteli, haisteli hajuja ja saattoivat haukahtaa joillekin äänille mitä tuuli teki, mutta rauhoittuivat kyllä sitten. Juteltiin Lauran uudesta kivasta toimitilasta ja Laura sanoi ihan mielenkiintoisen jutun, että monesti vieraaseen paikkaan tuleminen on helpompaa etenkin reviiritietoisille ja vahtimiseen taipuvaisille koirille, koska silloin ei olla niiden reviirillä ja joitakin koiria voi ahdistaa se, että hän tulee heidän reviirilleen ja ikään kuin alistaa koiran. Ensin oli vuorossa Dana. Laura sanoi, että Dana on harmaantunut tosi paljon! Niinhän se on, tuo aika ryökäle rientää niin äkkiä..

Venyttelyä

Dana tykkäsi selvästi hieronnasta. Kyljenvaihdot jouduttiin aina Lauran kanssa tekemään sille yhdessätuumin kun Danahan ei ihan hevillä kyljelleen mene. Siirrot sujuivat hyvin ja Dana on siitä helppo kun se makoilee aina niin rentona paikallaan. Danalla ei tosin monesti ole isompia jumeja, sekin varmasti vaikuttaa. Tällä kertaa Danalla oli erityisesti takajalat jumissa ja selkä oli myös vähän. Tuli mieleen, että Danalla on tehty pakkitreeniä aika paljon viime aikoina, että se on varmaan osaltaan vaikuttanut takajalkojen jumiutumiseen.



Laserointia

Sitten oli Haltin vuoro. Laura halusi ensin katsoa Haltin ryhtiä ja sanoi, että oikein ollaan katsottu, kyllä se köyristää selkää. Laura huomasi, että Halti keventää jostain syystä toista takajalkaa ja kysyi, että onko Halti juossut jotain päin tai muuta. Ei tullut kyllä mitään mieleen, mutta sanoin, että sehän on sellainen rämäpää ja tekee aina vaikka mitkä temput, että lie vaikka sellaisissa tilanteissa olisi tullut. Laura sanoi, että "Halti, sinähän oot kasvattanut peppua! Ihan mahoton turkki, ei sillä ennen noin muhku turkki ollut". Sanoin Lauralle, että Halti on kyllä kasvatellut turkkia ihan urakalla viime aikoina. Sitten Halti meni makuulle ja Laura alkoi käymään lihaksia läpi. Otin Haltille nuoltavan herkku"dödön" lähemmäs ja palkkasin sillä aina kun malttoi olla pahojen jumien aikaan paikallaan. Kyllä meitä nauratti kun aina kun Haltilla oli paha jumi niin se alkoi hipelöimään tuota "tuttia" että "Hei nyt tänne sitä, muuten en kestä".



Halti oli kuin olikin ihan jumissa. Vähän väliä löytyi joku jumi jostain. Erityisesti vasen puoli selästä ja takajalat sekä oikea lapa olivat jumissa. Ihmettelin siinä ääneen, että mitenhän nuo onkin niin eri tavalla jumiutuvia nuo meidän koirat kun toisella ei pahemmasti jumeja ole ja toinen on yleensä enemmän jumissa niin Laura sanoi, että se johtuu niin monesta asiasta.. Siitä miten koira käyttää kehoaan, minkä rakenteinen on ym. Danahan esimerkiksi on aika etupainoinen. Halti oli nyt yllättävän rennosti hierottavana, sillä joskushan se on yrittänyt vaikka mitä ylöspomppaamisia, ettei sen pahimpiin jumeihin tarvisi (sen mielestä) koskea. Muistelin siinä, että Haltin hieronnathan on aloitettu aika nuorena niin Laura tarkisti papereista, että kyllä, Halti oli 7kk ikäinen kun sai ensimmäisen hierontansa, aivan pieni!

Venyttelyä

Laserointia


Laura ehdotti, että tytöille voisi opettaa takajalkojen venyttämisen tempuksi ja ajattelin ottaa vinkistä vaarin. Laura sanoi, että Halti olisi piankin uuden hieronnan tarpeessa, esim kahden viikon päähän. Sovittiin sinne Haltille uusi aika ja otan myös Danan mukaan hengailemaan niin sen ei tarvitse olla niin pitkään yksin kotona. Olipa hyvä kun käytiin!