torstai 23. marraskuuta 2017

Syksyn aksailuja

Ollaan ehditty välillä aksailemaankin tälle syksylle, vaikkei enää varsinaisesti viikoittain ryhmässä käydäkään. Halti on ollut tyypilliseen tapaan aivan fiiliksissä kun ollaan päästy aksakentälle. Ekassa allaolevassa videossa näkyy Jennin ja Haltin aksaa, sillä olin itse sairaana niin tyydyin kuvaajan rooliin. Takaleikkauksia Haltin kanssa pitäisi tehdä enemmän ja ottaa siihen joku käsky, aika vähän on tullut niitä tehtyä.



Toisessa videossa on kuvattuna kun tehtiin irtoamisharjoituksia. Niitä ei olla hirveästi tehty niin hienosti Halti irtosi kyllä siihen nähden! Kokeiltiin kerran vielä tuostakin kauempaa niin se oli vielä hankalaa, mutta tuo etäisyys onnistui. Viimeisessä videossa näkyy keppitreeniä kun en olekaan Haltin vieressä ohjaamassa vaan keppien päässä. Hienosti lähti hakemaan keppien aloitusta ja teki loppuun saakka. Aika paljon saa koira tehdä tuossa ajatustyötä, Halti alkoikin nukkumaan kun kotia tultiin.


lauantai 4. marraskuuta 2017

Syksyn tanssikisat

Osallistuimme jälleen kerhomme järjestämään koiratanssikisaan Oulussa 23.9, jotka olivat samalla lappalaiskoirien rotumestaruustanssit. Ilmoitin Danan freestylen avoimeen luokkaan sekä Haltin htm:n ja freestylen alokasluokkiin. Siskoni Jennin kanssa oltiin sovittu, että hän menee Haltin kanssa htm:n ja minä menen sen kanssa freestylen. Haltilla oli jostain syystä maha sekaisin edeltävänä päivänä niin oli vähän kuumottavaa seurata, miten se pärjää sen masun kanssa. Oli melkoinen suunnittelu siinä päivässä, että mitä teen milloinkin kun koirat menee kaiken kaikkiaan kolme ohjelmaa, huhhuh! Tein oikein suunnitelman paperille, mutta lopulta sekin unohtui kotiin, heh! Käytin aamulla tytöt peltotiellä pienellä kävelyllä ja yritin rauhoittaa mieltäni.. Jännitti.

Dana treenaamassa, ilmekään ei värähdä

Kisoja edeltävänä iltana teippasin veneen kasaan ja Dana otti sen heti omakseen

Kovaan musiikkiin totuttelua ennen kisoja Alexian tahtiin

Menin paikalle hieman sen jälkeen kun kisat alkoivat ja ilmoittauduin ihan ensin. Sen jälkeen lähdin Haltin kanssa kävelylle. Htm aloitti kisat ja sen jälkeen oli ohjelmassa freestyle. Jenni meni Haltin kanssa htm:n kehääntutustumiseen. Halti ei yleensä ole käynyt niissä, mutta episten perusteella pääteltiin, että se voisi olla Haltille kuitenkin hyvä juttu kun se kehä ja kisatilanne on sitä vähän jänskättänyt ja se on saattanut silloin hidastella. Oli hyvä, että Halti kävi kehässä. Lähellä Haltin vuoroa Jenni otti Haltin ja meni odottelemaan lämmittelyalueelle tuomareiden kirjoittaessa edellisen koirakon arvosteluita. Minä yritin olla siinä vaiheessa kauempana seinäruusuna. Jenni teetti pari juttua Haltille palkaten ja sitten koitti heidän vuoro.

Jenni ja Halti (kuva: Taru Vallius)

Kuva: Taru Vallius

Alku lähti tosi lupaavasti, Halti teki hienosti sen mitä oli tarkoituskin. Jopa jalkojen välissä pakituksen Halti teki, mikä sillä on joskus saattanut jäädä tekemättä. Sitten hallissa olevien toisten koirien haukku yltyi niin, että Haltia alkoi huolestuttamaan. Halti katseli ympärilleen ikään kuin etsien, että mistä ne äänet tulee, muttei tietenkään nähnyt. Kun haukku vaan jatkui ja jatkui niin Halti alkoi myös ilmaisemaan itseään yksittäisillä haukuilla. Aika lailla läpi ohjelman haukkui, mutta se ei kuitenkaan lopettanut tekemistä siihen tai keksinyt muuta, vaan teki kuitenkin jotain aina haukkumisen lomassa. Se oli lähinnä sellaista huolestunutta haukkua ympärilleen katsellen, kun ei tiennyt mistä se haukku tulee. Välillä haukkui Jennille ikään kuin olisi yrittänyt sanoa, että kuulethan sinäkin tuon. Jenni ohjasi Haltin silti tosi hienosti loppuun saakka, ei olisi voinut paremmin ohjata. Itse olisin varmaan mennyt siinä tilanteessa lukkoon. Oli tosi harmi, että silloin oli aika paljon meteliä hallissa ja Haltin kokemukset vaikuttaa vahvasti siihen, että se alkaa ahdistua, mutta tätä täytyy yrittää treenata, ei siinä auta muu.

Kuva: Taru Vallius

Danan kisatanssi (kuva: Satu Valo)

Sitten yritin päästä harmituksestani yli Danan ohjelman ajaksi. Vein Haltin autoon ja aloin keskittyä Danaan. Dana oli jälleen into piukeana. Ohjelma meni mukavasti ja olin kyllä tosi tyytyväinen taas sen vireeseen, se oli sopiva. Ajatukseni ohjelmasta oli sellainen, että jos nyt ei tule kumaa niin sitä ohjelmaa täytyy muokata ja vaikeuttaa. Ja niinhän siinä kävi, kuma jäi taas pienestä kiinni. Hyvät pisteet ilman muuta saatiin ja niihin saakin olla tyytyväinen, mutta jotain meidän ohjelmasta selvästi puuttuu ja ohjelmaa täytyy vaativoittaa.  Ja tässä vaiheessa kun kumaa selvästi tavoitellaan niin täytyy ihan tosissaan tehdä muutoksia. Mutta Dana tanssi hienosti, aivan ihana juttu. Toivottavasti sillä vielä mielenkiintoa ja intoa riittää jatkossakin juuri tällä tavalla kuin nyt on ollut.

Kuva: Satu Valo

Sitten alkoi ahdistaa kun tiesin, että olisi Haltin freestylen vuoro. Minua ahdisti se, että se oli juuri päässyt ahdistumaan kehässä ja vieläpä htm:ssä. Entäs sitten freestyle, jossa sen täytyisi pystyä tekemään entistä enemmän? Kuinka se voisi olla muistamatta sen edellisen tunteen mikä sillä oli kehässä? Kuinka minä voisin tanssia ja esittää etten muista sitä sen edellistä kokemusta ja sitä omaa fiilistäni? Entä jos taas toiset koirat haukkuu hallissa? Näitä asioita pyörittelin mielessä ja itku tuli. Vaatisin siltä liikaa. Vaatisin myös itseltäni paljon.  Pitkään mietin asiaa ja lopulta kävin ilmoittamassa itku kurkussa, että me ei mennä sitä ja menin sitten autoon. Yksi treenikaverini juoksi sinne halaamaan minua Haltin kisakirjan kanssa ja sanoi, että jos nyt ei kuitenkaan vielä antaisi sitä minulle, vaan kokeiltaisiin sellaista, että Jenni menisi Haltin kanssa kehään ja tekisivät vaikka aloituksen, sitten keskeytys ja palkka. Sen takia, että kisa on jo maksettu ja jotta Haltille jäisi hyvä mieli kehässä olemisesta ja koko tilanteesta. Se oli hyvä ajatus ja ihana Jenni suostui menemään Haltin kanssa.

Jenni ja Halti freestyle (kuva: Taru Vallius)

Menin katsomaan sitä ja se oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Halti teki innoissaan ja sitten sai palkan siitä hyvästä. Se oli keskeytetty esitys, mutta se oli Haltille juuri sellainen kokemus, jota se tarvitsi. Tuohon aikaan oli myös koirien määrä vähentynyt hallista selvästi, niin toisten koirien haukkua ei pahemmin kuulunut. Oli tosi hyvä idea, että tehtiin näin ja siitä jäi hyvä mieli.

Kuva: Taru Vallius

HALTI
Tulos: 6. sija HTM  ALO-T 138p

Tuomareiden arvostelut:

Nadja Böckerman: Koira hieman hämmentynyt kisatilanteesta, hyvin kuitenkin tsempattu loppuun asti. Paljon kisanomaista treeniä, sillä koira kuitenkin väläytteli kivoja seuraamispätkiä =) 70/71, 141p

Susanna Ekblom: Harmillisesti Halti jäi katseellaan kiinni johonkin kehän ulkopuoliseen asiaan. Jatkoit ja pyrit auttamaan koiraa eteenpäin tilanteesta, hyvä! 66/70, 136p

Katja Tamminen: Harmillisesti koira ei tänään oikein kyennyt esiintymään vaan harhaili ja tuli kontaktikatkoja. Tsemppiä treeneihin! =) 67/70, 137p

Palkintojen jaossa

DANA
Tulos: 2. sija FS AVO-EH 160,66p

Tuomareiden arvostelut:

Nadja Böckerman: Sujuva ohjelma, johon olisin toivonut jonkin vaikeamman liikkeen. Hypyt jäivät hieman vajaiksi. Musiikkivalinta oiva parille. 79/85, 164p

Susanna Ekblom: Ankkuri idea oli kiva ja hyvin keksitty, mieti voisiko sitä hyödyntää vieläkin enemmän? =) Teknistä vaikeutta jäin kaipaamaan. Ohjaaja liikkuu hyvin. 75/83, 158p

Katja Tamminen: Hyvin soljuva ohjelma. Paikoin koira unohtui katselemaan ohjaajaa tekemisen sijaan. Toivoisin lisää teknistä vaikeutta tähän luokkaan. Kiva variaatio pujottelusta, missä ohjaaja pyörähti ympäri! 78/82, 160p

Dansku ihanien muumi-palkintojen kera

Palkintojenjaon jälkeen lappalaiskoirista otettiin yhteiskuva hallin takana olevalla kentällä. Vähän jänskätti, että mitähän Halti on mieltä tilanteesta kun pitäisi olla niin lähekkäin muiden koirien kanssa, vaan sehän oli aivan kuin ei olisi muita koiria huomannutkaan! Halti lähinnä katseli kasvattajaansa Satua, joka oli siellä houkuttelemassa koiria katsomaan kameraan. Halti heilutti häntää, ukisi ja veti kohti Satua. Sitten kun kuvat oli otettu ja Satu tuli rapsuttelemaan Haltia niin voi että se oli mielissään! Harvoin näkee sitä ihan niin paineissaan jostain ja kun Satu vingutti vielä vinkuleluakin niin Halti oli aivan myyty, kyllä nauratti sitä touhua katsellessa. Aivan kuin olisi ollut jokin pikku pentu! :)

Yhteiskuva kisaan osallistuneista lappalaiskoirista (kuva: Taru Vallius)

En missään nimessä ole pettynyt Haltiin, se yritti kyllä varmasti parhaansa. Olisihan se voinut htm:ssäkin vaikka päättää lähteä kehästä jos tilanne oli sille liikaa, mutta ei tehnyt mitään sellaista. Se kyllä yritti, mutta häiriöt veivät nyt. Tällä kertaa Halti ei päässyt näyttämään todellista osaamistaan, mutta ehkä joku päivä on vielä Haltin vuoro ja tulee se Haltin päivä. Toivon sitä niin paljon. Jenni sanoi, että hän voisi mennä Haltin kanssa uudelleenkin kisaamaan, aivan ihana.

Danan kanssa otetaan vielä ainakin yksi haastavampi liike mukaan koreografiaan ja lähdetään tulevana keväänä kisaamaan etelään. Tästä kisasta opin sen, että en enää mene useampaa ohjelmaa ja molempien koirien kanssa vaan keskityn aina yhteen. Se on kertakaikkiaan parempi vaan niin, varmasti meille kaikille. Näistä kisoista täytyy vielä mainita, että jotain tulosta ollaan saatu myös selvästi aikaiseksi tällä meidän arkikoulutuksella, jota ollaan kesästä alkaen tehty Haltille. Halti ei hermostunut yhdellekään koiralle hallissa vaan pystyi tekemään rauhoittavia eleitä nähdessään toisen koiran. Se on tosi positiivista!

Rakkaat tytöt poseeraavat kisakirjoineen ja palkintoineen

Oli melko harvinainen tilanne kisoissa kun peräti kolme kisaajaa tuli freestylen avoimessa luokassa jaetulle 2. sijalle, ja 3. sijalla ei ollut ketään. Mietittiin siinä, että onpa erikoista, että niin tasan on pisteet menneet, sillä yleensä niissä on edes jotain desimaalien eroa. Kisojen jälkeen huomasin tulosten tultua koiranettiin, että meidän pisteet ei olleet tasan 160p, toisin kuin kisoissa oli merkitty vaan ne olivat 160,66p. Me tosiaan oltiin oikeastikin Danan kanssa sitten sijalla 2 ihan yksinään eikä että kolmella olisi ollut täysin samat pisteet, jaetulla 2. sijalla. Emme olleet ainoita, joiden pisteiden perästä puuttui loppudesimaalit. Eipä sillä nyt sikäli isompaa merkitystä, näitähän sattuu, mutta selvisipä vain sekin mysteeri.

torstai 2. marraskuuta 2017

Syksyn kuvia

Tässäpä tulee syksyltä monenlaisia kuvatuksia lenkeiltä, aurinkoisina päivinä retkimaastoihin lähteminen on ollut kyllä ihan parasta rentoutumista! Liimanninkoskella käytiin syyskuussa ja tuolloin siellä oli vielä lampaatkin paikalla. Nämä lampaat olivat aika liukkaita liikkeissään, paljon herkempiä liikkumaan kuin toiset lampaat viime kerralla. Halti olisi ollut hirmu kiinnostunut lampaista, vaan ne lähti aina äkkiä karkuun.

Halti ja lampaat

  

Halti ja Lumo Liimanninkoskella

Halti katselee lampaita


Myös Tervajärvellä ollaan käyty, se on kyllä niin kiva paikka! Suunnitelmissa olisi tehdä pidempääkin reissua niissä maisemissa.

Isla, Inna ja Halti



Ja ollaan aivan ihastuttu myös Monttaan, josta ollaan löydetty nyt ihan eri reittejä kuin viime syksynä. Mitkä maisemat! Siellä maasto on niin vaihtelevaa, kumpuilevaa. Haltihan keksi, että vielä lokakuussa on uintikelit ja paineli uimaan.







Sitten muutama kuvatus vielä siltä ajalta kun minulle iski syysflunssa. Laitoin pedin lattialle kun pidin yksin taloa pystyssä niin olipa ihana kun nämä kaksi karvalasta hoitivat ja yhdessä kyhnötettiin pikku pedillä (tosin olihan se aika ahdasta, ja vähän ehkä oli paikat jumissa aamulla, heh!).


Halti lämmittää jalkopäätä


"Taasko nää kuvvaat?"

Dana yksi ilta kun istuin kiikkustuolissa, on se hellyyttävä olento!

tiistai 31. lokakuuta 2017

Joutensuo

Uusia  lenkkimaastoja katselen aina aktiivisesti ja yksi kiva paikka löytyi Ylikiimingintieltä Joutensuolta. Se on osa Tervareitistöä ja alue on rauhallista. Joutensuolle oli helppo kävellä, mutta itse suoalue on aika märkää, joten laavulle menosta ei ihan kuivin kengin välttämättä selviä. Tämä alue on varmaankin talvisin paras, sillä tästä menee Tervareitistön hiihtoreitti ja laavulle on talvella varmasti mukava pysähtyä nuotiolle. Joutensuolla on kivan näköistä, sellaista erämaa-maisemaa.


Menomatkalta






Joutensuon maastoissa on onneksi kivoja teitä mitä kävellä, jos haluaa vielä pidemmällä käydä kuin pelkästään suolla. Useamman kilometrin lenkkiä pystyy heittämään. Tänne on tultava talvella uudestaan!





sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Nosetusta pitkästä aikaa

Hirmu kätevä laji tuo Nose Work. Sen voi vetäistä naftaliinista ihan erityisen hyvin silloin kun sattuu esimerkiksi sairastumaan, eikä koirien lenkitys onnistu niin nosettamalla saa koirat pienellä vaivannäöllä tyytyväisiksi ja aktivoitua. Nosea ei ollakaan ehditty tekemään ihan hetkeen kun muut jutut ovat vieneet huomiota enemmän, joten oli tosi kiva pitkästä aikaa laittaa treenit pystyyn. Aloitin laittamalla molemmat tyttäret portin taakse makkariin ja piilottamalla eukalyptus-tyynyn. Piilotin sen ensin vessaan aika lailla kuonojen korkeudelle tai himpun verran alemmas. Ensin oli Danan vuoro.


Dana löysi hajulähteen kohtuu nopeasti ja palkkasin sitä muutamasta hajun osoittamisesta vielä. Sitten vuoronvaihto ja Halti etsimään. Halti löysi hajun vielä nopeammin ja osoitti tarkasti kohdetta, josta pääsin hyvin palkkaamaan. Molemmat oli selvästi tosi innoissaan kun pitkästä aikaa saivat etsiä hajua! Sitten päätin kokeilla hieman vaikeampaa paikkaa ja nostaa hajua hieman ylemmäs ja katsoa mitä osoittamistapoja tytöt sille keksii. Ehkä vähän liian aikaisin lähdin vaikeuttamaan. Kyllähän tytöt sen osoitti, mutta ei se helppoa ollut. Siispä päätin laittaa kolmannen hajupaikan vähän alemmas. Siihen kohtaan molemmat tytöt ylettyivät.


Ensin oli jälleen Danan vuoro. Dana kävi tavalliseen tapaan tsekkaamassa ensin aiemmat paikat ja sitten alkoi etsiä tarkkaa kohtaa. Sieltähän se pian löytyi ja Dana osoitti paikan mukavan tarkasti. Palkkasin Danan muutamasta osoituksesta ja vein sen takaisin portin taakse ottaen samalla Haltin etsintöihin.



Näille kuville saatiinkin mukavasti napattua se, kuinka tarkkaan Halti osoittaa hajun. Halti pitää nenää hetken kohteella, josta tiedän, että se on siinä. Vielä haluaisin lisää kestoa Haltin ilmaisulle, mutta sen asian opettamista minun täytyy vielä opiskella. Joka tapauksessa Haltin ilmaisu on selkeämpi kuin Danan, koska Halti käyttää nenää tyynyssä kiinni. Olispa ihana päästä taas jatkamaan noseilua jossain ryhmässä. Varmasti eteneminenkin olisi nopeampaa niin.



Kolme piiloa riitti tyttöjen väsyttämiseen ja se onkin meillä yleensä harjoituksissa aika maksimi. Tytöt alkoivat sitten nukkumaan, on se nenän käyttö kyllä tehokasta energianpurkua!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Koiratanssiepikset

Syyskuun alussa kerhomme järjesti koiratanssin epikset, joihin osallistuimme Haltin kanssa. Danaa en ottanut, koska se ei juuri tarvitse kisatilanteista harjoitusta, niin tuntui vähän turhalta ottaa sitä. Haltille kisatilanteiden harjoittelu on tarpeen niin lähdin sen kanssa. Ajattelin, että katsotaan näiden episten myötä hieman sitä, että missä mennään. Ilmoitin Haltin freestyleen ja koska siskoni oli episten tuomarina niin sovittiin, että sisko menee sitten vielä epävirallisemmin Haltin kanssa htm:n myöhemmin.


Tein kuten yleensä olen tehnyt, että toin Haltin miltei suoraan vaan kehään. Hallissa ei ollut kovin paljoa koiria, mutta yksi oli siinä ihan kehän vieressä ja jotain haukkua kuului. Halti otti siitä häiriötä ja lähti juoksemaan kehän laidalle, mutta heti kun kutsuin sitä, se teki salamannopeasti u-käännöksen ja tuli minun luo. Sitten aloitettiin. Halti hidasteli, mikä vaikutti johtuvan siitä tilanteesta, eli sitä jännitti se kisanomaisuus. Tästä johtuen oltiin jäljessä ja meni vähän säheltämiseksi. Se meidän fs on aika nopeatempoinen ja sisältää paljon temppuja niin siinä kun myöhästyy menee itselläkin vähän pää pyörälle, että missäs sitä mentiinkään. Saatiin kuitenkin ohjelma tehtyä loppuun saakka. Sitten samoilla tulilla Halti meni lopuksi htm:n siskoni kanssa. Siinä Haltia selvästi myös aluksi jännitti. Musiikki oli jälleen isolla, mikä oli hyvää harjoitusta. Alun jännityksen jälkeen Halti selvästi rentoutui ja meno alkoi olla tosi kivan näköistä. Siskoni sai kyllä Haltin ihanasti vapautumaan, jota oli aivan tosi ihana seurata.


Episten myötä aloin miettimään, että onkohan sittenkään Haltille hyväksi se, että tuon sen vaan suoraan kehään. Minähän olen tehnyt sitä sen takia, ettei sille pääsisi tapahtumaan mitään ikävää ahdistusta toisten koirien suhteen ennen kehään menoa, mikä voisi pilata sen esiintymisen. Nyt kuitenkin Haltista näkyi se kisatilanteen jännittäminen, ja onhan siinä kisatilanteessa monet asiat eri tavalla verrattuna tavalliseen treenaamiseen. Päätin, että kisoissa tulen kokeilemaan sitä, että otan Haltin hieman ennen omaa vuoroaan autosta halliin sisälle tekemään muutaman pikku harjoituksen. Jos siinä sattuu olemaan muita koiria, niin pyydän vaikka ystävällisesti heitä antamaan tilaa, jotta saadaan rauhassa valmistautua. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan käytän kehääntutustumassa.

torstai 28. syyskuuta 2017

Muutosta arkeen

Päätin ottaa kesällä viisaampaan yhteyttä koirankoulutus asioihin liittyen. Siinä vaiheessa kun oma tietotaito alkaa olla lopussa jonkun asian suhteen otan yhteyttä viisaampaan kun nykyään onneksi koirankouluttajia on yhä enenevissä määrin. Kaksi kouluttajaa ilmoitti, että voisi auttaa ja pitkän puntaroinnin jälkeen päädyin Koirakoulu koiraamon Satuun.

Tassut söpösti

Meillä on pitkään ollut ongelmana koirien ihan liioiteltu vahtiminen. Molemmat sitä tekee, mutta Halti kiihtyy niin paljon siinä tilanteessa kun joku tuntematon meille tulee, ettei se enää tiedä miten olisi. Halti on ollut vähän varautunut ja epäileväisen oloinen. Se haukkuu, hyppii, saattaa yrittää näykkiä... eli on ollut aivan kierroksilla, eikä se enää ollut minusta "positiivisella" tavalla suhtautumista vaan negatiivisella. Onhan Halti vilkas ja nopeasti reagoiva koira kyllä, mutta tämä ei ole sille tyypillistä käytöstä. Ihmettelin, että mikä ihme sille on tullut kun ennen se ei viis veisannut ihan sama kuka meille tuli. Se käyttäytyi jopa paremmin kuin Dana, sillä Dana on monesti ollut se joka hyppii ja riekkuu ja Halti on vaan käynyt nuuhkaisemassa, että ok ja lähtenyt muualle. Ajattelin, että onko tämä jokin johtajuus asia, vai onko sille tullut jokin ihme mielleyhtymä vieraiden tulosta sisälle.

Oli tuota ongelmaa jo entisessä osoitteessa, mutta omaan taloon muutettuamme se kasvoi entisestään. Niinpä otin yhteyttä kouluttajaan ja sovimme, että hän tulee käymään meillä. Sitä ennen toimitin hänelle ennakkotietolomakkeen, johon yritin kertoa kaiken mahdollisimman tyhjentävästi Haltin elämästä. Ensimmäisen käyntikerran juttelimme ulkona kesäpäivänä viltillä ja oli tosi mielenkiintoinen keskustelu! Hän kysyi, että milloin tuo käytös alkoi ja kerroin, että suunnilleen vuosi sitten. Hän sanoi, että tuontyyppinen käytös voi johtua monesta asiasta, mutta toimittamieni ennakkotietojen perusteella hänestä tuo käytös viittaa vahvasti siihen, että Halti on hyvin stressaantunut. Stressaantuneena koira toimii herkästi ylireagoidusti ja näin ollen Halti käyttäytyy tavalla, jolla se ei tarkoita käyttäytyä, mutta stressi liioittelee sen käytöstä. Se stressi, mikä sille on kehkeytynyt, on peräisin isosta traumasta. Satu kysyi, että olikos siitä toisen koiran hyökkäyksestä juuri sen vuoden verran aikaa ja vastasin, että oli. Vuosi sitten näihin aikoihin se koira kävi Haltin kimppuun. Satu sanoi, että se tapahtuma on varmasti pitkälti tämän stressin takana.

Stressihormonien poistuminen elimistöstä kestää 3-8 päivää. Jos uusia stressihormoneja erittyy ennen kuin aiemmat ovat poistuneet, käy elimistö jatkuvasti ylikierroksilla eikä koira pääse toipumaan. Halti potee pitkäaikaista stressiä, joka on ylläpitänyt itseään aina uusilla stressihormoneilla. Stressiä aiheuttaa esimerkiksi ylikuri, pelko, kipu, riehumisleikit, väärä ravinto, väärä liikunta, ei riittävän monipuolinen liikunta/aivotyö.. Mitä vähemmän Haltia altistetaan kiihdyttäville asioille, sen parempi. Ylireagoivana koira tekee aina isommin kuin tarkoittaa. Haltia voi kiihdyttää melko monenlaiset asiat, mutta suurin tekijä on toiset koirat. Välillä tuntuu, että kiihdyttäviä asioita on hirmu vaikea vältellä. Ei ihme, että se stressi on sillä osa elämää..


Satu kertoi, että suomenlapinkoirille sattuu valitettavan paljon päällehyökkäyksiä, joka johtuu siitä, että ne ovat kovia tuijottamaan, mikä on taas uhkaava ele toiselle koiralle. Tästä syystä Haltille täytyy opettaa kohteesta luopuminen. Satu sanoi, että nyt stressiä alas ja turvallisempaa elämänlaatua ja tunnetta tilalle. Ei enää riehumisleikkejä vaan nenätyötä, jotta aivot liikkuisivat enemmän kuin kroppa. Aivotyöllä saa väsytettyä paremmin kuin liikunnalla. Haltille opetetaan: 1. luopuminen operantisti, 2. rauhoittavat signaalit, 3. ohitustilanteet uusiksi (koska ohitustilanteetkin ylläpitää stressiä). Rauhoittavien signaalien käyttö edistää koirien välistä kohteliasta viestintää ja samalla niiden signaalien käyttö rauhoittaa myös käyttäjäänsä. 

Haltin stressitason laskuun auttaa rauhoittavien signaalien lisäksi metsälenkit. Niitä on tehtävä päivittäin ja pitkässä liinassa, jotta Halti voisi kokea vapauden tunnetta. Se on omiaan laskemaan stressiä. Ohitustilanteessa tilan ottaminen on välttämätöntä, koska se on turvallisuuskysymys Haltille. Väärinkäsityksiä syntyy koirien kesken usein silloin kun ollaan liian lähellä. Jos Halti alkaa kiihtymään niin se kertoo vain siitä, että ollaan liian lähellä toista koiraa.

Malttiharjoitusta

Koira, joka on kokenut elämässään suurta stressiä, on altis sille jatkossakin, joten sen takia sitä täytyy aina ikään kuin varjella kaikelta stressiltä. Satu suositteli kantamaan lenkeillä mukana vesipulloa, jossa on sellainen spruuttauskorkki niin jos joku irtokoira on hyökkäämässä kohti niin Halti selän taakse ja sillä pullolla spruuttaaminen hyökkäävän koiran silmien väliin voi estää hyökkäämisen. Satu halusi nähdä Haltin ja kuvata lähtötilannetta harjoittelijan kanssa. Hain Haltin sisältä ja Halti haukkui heti kun huomasi heidät. Käveltiin heistä ohi ja sitten Satu alkoi tekemään harjoitusta, jossa alkoi poimimaan Haltilta rauhoittavia signaaleita. Sitä oli hienoa seurata.  Satu oli itse eleetön, rento ja piti sopivan etäisyyden Haltiin, mikä toi Haltille luotettavan olon. Aina kun Halti teki rauhoittavan eleen, Satu naksautti naksutinta, kehui ja heitti Haltille namin. Hetkessä Halti ymmärsi, mistä namin saa ja alkoi tarjoamaan rauhoittavia eleitä. Halti rauhoittui ihan silmissä tuosta lähtötilanteesta.


Satu sanoi, että Halti katsoo todella vähän suoraan. Se katsoo lähinnä epäsymmetrisesti ja välillä kylkeä kääntäen, mikä on rauhoittavaa. Eteisessä vieraiden vastaanottamista Satu ei suositellut, sillä nyt Haltilla voi olla muodostuneena tietty kiihdyttävä mielleyhtymä eteisestä vieraiden vastaanottamisessa, vaan Satu suositteli, että niiden ei-niin-tuttujen ihmisten kanssa lähdetään käymään ensin kävelyllä. Ikään kuin ohitetaan se eteistilanne. Koiran oma tunnetila vahvistaa omaa toimintaansa, eli se mikä toistuu, vahvistuu. Tietty tunnetila aiheuttaa tiettyä käytöstä. Satu sanoi Haltista, että Halti oppii nopeasti ja on tosi yhteistyöhaluinen.


Näillä eväillä lähdettiin purkamaan tätä ongelmaa. Kirjoittelen vielä miten koulutus etenee. Vihdoin löytyi joku syy tälle käytökselle. Itseäni soimasin siitä, että varmaan aika stressaava kevätkin ollut sillä nyt kun huhtikuussa ensin Halti sterkattiin ja sitten muutettiin vielä omaan taloonkin. On siinä ollut melkoista rulianssia toisella. Täytyy sanoa, että olen välillä ollut kyllä aika piipussa Haltin kanssa, mutta samalla olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, ettei monikaan koira ole kokenut koko elämänsä aikana niin paljon ikäviä asioita kuin Halti on kokenut kolmen vuoden aikana. Eihän se ihme ole, jos ne asiat jättävät jälkensä koiraan. Vuosi sitten arvelin, että kyllä se tapahtuma jälkensä jättää ihan varmasti, mutten voinut kuvitella kuinka isot arvet se jättäisikään. Eihän se Haltin vika ole, että nyt on haasteita.

Onneksi läheiset ovat tsempanneet minua, ja paljon ovat tsempanneetkin, ikään kuin nostaneet minut aina ylös. Suurimpana tsempparina siskoni, joka jaksaa aina kuunnella murheita ja auttaa minua näkemään asiat toisin. Siskoni tuntuu etenkin ymmärtävän Haltia aina, tilanteessa kuin tilanteessa. Olen tosi kiitollinen, on tosi iso merkitys sillä että saa kannustusta, muuten ei varmaan jaksaisi. Samalla olen tavallaan myös kiitollinen siitä, että Haltin myötä olen kehittynyt koiranomistajana tosi paljon. Olen oppinut koiran koulutuksesta ihan älyttömästi Haltin elämässä esiintyvien haasteiden myötä. Olen oppinut enemmän koirista kuin koskaan.