Koirahierontaa

Oli jälleen aika ottaa tytöille hieronnat ja katsoa mikä on tilanne tällä hetkellä, sillä tytöt oli hierottu viimeksi viime marraskuussa. Eläinhieroja ja urheilukoirahieroja Laura tuli hieromaan tytöt pari päivää sitten ja aloitti ensin Danasta. Kerroin Danan ruokavaliokuvioista ym. ja kerroin missä ollaan sen suhteen menossa. Laura kysyi onko ollut mitään oireita tai ongelmia liikkumisessa tms. ja sanoin, ettei ole ollut mitään. Meidän pitää aina yhdessä asettaa Dana hieronta-asentoon, jonka jälkeen se rentoutuu täysin. Danasta näkee kuinka se nauttii hieronnasta.

Dana tyytyväisenä, melkein nukahti

Danalla ei ollut jumeja, ainoastaan takalihakset tärräsi kun Laura hieroi sieltä. Laura kysyi, saako Dana magnesiumia lisänä ja sanoin, että se saa ainoastaan sinkkiä eläinlääkärin määräyksestä. Laura sanoi, että lihastärinä viittaa magnesiumin puutteeseen, joten Dana voisi ottaa kuurin osteomax-k:ta. Magnesiumia saa myös mm. raakalihasta, mitä Dana syö pääasiallisesti. Laura myös totesi, että koiratanssi on tosi monipuolinen harrastus, joka on hirmu hyvä koiran kropalle ja lihaksille. Lauran mukaan se näkyy juuri tässä, ettei ole jumeja.

Sitten oli vuorossa Halti. Halti on helppo asettaa eri asentoihin kun se on semmonen vötkylä, mutta se itse oleminen on vähän Haltille työläämpää. Toki se ihmetteli, että mitäs se tämmönen on, että äippä tulee töistä eikä lähetä heti lenkille vaan joudun taas vaan makoilemaan. Virtaa olisi tietysti ollut taas vaikka muille lahjoittaa.  Aika hyvin se siinä makoili kunnes Laura alkoi siirtyä selän käsittelyyn. Selkähän sillä oli aivan jumissa ja tottahan se ei erityisen mukavalta tunnu kun sitä aletaan aukomaan. Halti koitti aina sitten nostaa päätä ja päästä tilanteesta pois vaan pitelin sitä sitten siinä, että se on kuule nyt pakko aukaista se selkä, että saadaan taas paikat kuntoon.

Vötkylä

Kysyin Lauralta, että voisiko se jumi johtua agilitystä niin Laura sanoi, että kyllä, tämä on hyvin tyypillistä agilitykoirille. Sanoi, että hyvä kun ollaan koiratanssissakin käyty, se on hyvää vastapainoa. Marraskuussahan Haltilla ei silloin ollut noin jumissa mikään, mutta agilityn lisääntyminen taitaa nyt näkyä tässä. Halti ja Dana on kyllä siitä mainioita, että ne venyttelee itsensä säännöllisesti, mikä auttaa monessa suhteessa. Halti varsinkin venyttelee itsensä usein aivan kokonaan. Laura sanoi, että voisi tulla pian uudestaan hieromaan Haltin. Muut paikat ei tosiaan olleet jumissa paitsi selkä. Laura laittoi vielä ohjeet magnesiumin antamisesta ja sanoi, että Haltille voisi antaa siitä myös saman kuurin, sillä se ei ole täysin raakaruoalla.

 Kyllä nyt on taas hyvä, tuumii Halti

Halti aksailee

Ohjatut aksatreenit jatkuu meillä ainakin toukokuun loppuun ja omia hallivuoroja ollaan myös otettu nyt harjoittelun tehostamiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että minun ohjaaminen takkuilee enemmän kuin Haltin tekeminen. Halti lukee minun kehoa tosi vahvasti ja se on erittäin hieno asia, koska siihen pyritään. Tosin se asettaa minulle tietyt paineet, että minulla pitää oikeasti olla tiedossa minne mennään seuraavaksi, enkä voi alkaa sitä siinä radalla miettimään. Nyt olenkin huomannut, että jos radalla tapahtuu virhe niin suurin osa on minun tekemiä virheitä, aivan täysin. Halti kyllä osaa vaan minä sössin.

Kiitos Jennille kuvista.

Lähtö

Ainoa mikä oikeastaan nyt on selkeästi Haltista kiinni on meidän lähdöt. Niistä on muodostunut tietyn sortin ongelmakin. Monesti se on niin innoissaan, ettei malttaisi lähdössä asettua millään ja kun käsken istumaan niin se ottaa sen ikään kuin leikkinä. Huomaan kyllä, että se on hirveän paljon kytköksissä sen energiatasoon ja usein sunnuntai-aamuna sitä energiaa on, koska en ehdi lenkittämään sitä ennen aksaa. Sain vinkin, että voisin kokeilla tehdä sille aivopähkinöitä ennen treenejä niin taidan ottaa sen nyt kokeiluun. Tällä kertaa otettiin lentävät lähdöt eli en laittanut sitä alussa istumaan, niin se meni ihan hyvin. Tunnin loppua kohden otettiin Haltin kanssa oikeat lähdöt ja paikallaoloa ja se sujui ihan hyvin. Se myös vahvistaa sen, että Halti kyllä pystyy olemaan paikallaan, mutta sen senhetkinen energiataso aina määrittelee, että kuinka hyvin. Tässäkin koitan itseäni muistuttaa, että innokkuuden kanssa on silti aina helpompi toimia kuin se, ettei olisi intoa.

 

Radalla on joskus sellaista aita-putki pyörittelyä missä saatan mennä sekaisin ja vartalovihjeenikin ovat vähän sen näköisiä. Nyt meillä oli myös sellaista ja parissa kohdassa sähelsin, mutta heti kun korjasin oman vartalonohjauksen niin Haltikin meni juuri oikeaan suuntaan eikä tullut virhettä. Olen huomannut, että Halti myös antaa minulle anteeksi jos vartalovihje on myöhässä, se tulee kuitenkin mukana. Joskus se alkaa komentamaan minua, jos olen epäselvä, että mitä kummaa sinä nyt haluat minun tekevän! Mutta onhan se mahtavaa, että se on oppinut lukemaan minun kehoa niin hyvin. Minun kontolle jää vaan tarkempi ohjaaminen.

Ensimmäisten episten myötä ollaan nyt treenattu 45cm korkeilla aidoilla ja se ei tuota Haltille ongelmia. Hyppytekniikka sillä on kyllä hienosti hallussa eikä ole pahemmin pudotellut aitoja. Katson sitten jossain vaiheessa taas milloin nostan sille, mutta sillä ei ole kiirettä. Hurjalta kyllä tuntuu nyt ajatella, että sen pitäisi pystyä hyppäämään jopa 55-65cm esteitä makseissa, aivan valtavan korkeita esteitä.

Halti tykkää A:sta tosi paljon

Kepit on edistyneet viime aikoina ja siihen on varmasti auttanut se meidän omatoimitreenaus. Olen lähettänyt sitä eri suunnista kepeille ja se on auttanut sitä hakemaan niitä. Edelleen pidän ohjureita sillä, mutta näyttäisi, että sillä on se liikerata nyt alkanut tulla tutuksi. Pitää katsoa missä vaiheessa alan vähentämään niitä. Keinu on vielä jännittävä juttu siinä vaiheessa kun se laskeutuu, mutta sitä toisaalta ollaankin tehty kaikkein vähiten. Nyt omatoimitreeneissä ollaan koitettu ottaa sitä, ettei tule kovin pitkää taukoa sille. Sehän tahtoo yleisestikin olla koirille aika jännä este.

Kepit ohjureilla, hyvin hakee jo keppejä

 

Keinu laskeutuu, palkka siihen

KUMA-kakkua ja HTM:ää

Viime koiratanssitreeneissä oli herkuttelua luvassa. Leipastiin kakku viikonloppuna muutaman viikon takaisen kisamenestyksen kunniaksi ja vietiin se treeneihin. Sen verran harvinaista on kolme voittoa saman ryhmän sisälle, että kakkukestit olivat paikallaan. Aloitimme treenit suoraan kolmen kuman kakun maistelulla ja limppareilla. Oli huippua ja nauru raikasi, mahtoivat viereisillä kentillä ihmetellä, että mitäs tuolla tapahtuu.

Mansikkakakkua kolmen kuman kunniaksi

Olimme ennalta sopineet myös, että pidämme HTM-päivän, joten aloimme treenaamaan sitä kakun maistelun jälkeen. Treenasimme ensin positioiden hakua vadilla, mutta Dana ei tunnu tietävän, että sillä on olemassa takapää. Oli siis aika työlästä koittaa ohjata se oikeaan positioon. Samalla mietin, että tämä voi olla meille aika hidas tapa kun me kuitenkin tähdätään jo kesäkuun kisoihin. Juttelin sitten siitä ohjaajamme kanssa ja hän sanoi, että voin opettaa sen myös hakemaan oikean paikan ilman vatia jos se sujuisi paremmin. Se tuntui sujuvan paremmin ja päätin sitten, että teen nyt toistaiseksi niin, koska tuo toinen tapa opettaa olis kyllä hyvä, mutta se vaatii aikaa hieman enemmän Danalta. Varmaan palaan tuohon opetustapaan myöhemmin kunhan takapään käyttö alkaa sujumaan jouhevammin.

Position hakua

Dana tarvitsee selkeästi enemmän takapään käyttötreeniä, koska sillä on nyt melko jäykän oloista tuo takapään liikutus. Alan nyt samalla teettämään sille enemmän takapään käyttöharjoituksia ja pakittamista kun opetellaan tuota HTM:ää. Treenillä sen voi saada paremmaksi. Olin aika yllättynyt kuinka paljon takapään käyttö näkyy ja vaikuttaa HTM:ssäkin. Ollaan tehty jo musiikkiin liikkumista Danan kanssa ja se meidän HTM-kappale vaikutti ihan sopivalta meille. Eiköhän me näillä mennä :)

Hyvin tulee vadin päälle

Dana eläinlääkärikäynnillä

Varasin Danalle viime viikolla ajan eläinlääkäriin, koska Danan toinen korva oireili. En saanut aikaa sille eläinlääkärille, jolla ollaan yleensä käyty, niin varasin nyt klinikalle ajan. Danalla oli korvassa vaaleaa eritettä hieman ja Dana rapsutti ja läpsytteli sitä. Toinen korva näytti aika puhtaalta eikä se tuntunut vaivaavan sitä. Sain ajan samalle päivälle parin tunnin päähän ja lähdin käyttämään tyttöä siellä. Vein Danan ensin puntarille, joka näytti 27,7 kg ja sitten hoitaja tuli rapsuttelemaan Danaa.

Pian meidät kutsuttiin sisään ja juteltiin Danan oireista ja ruokavalio-kokeilusta. Kerroin mitä ruoka-ainetta oltiin kokeiltu viimeksi (herne), ja sanoin että jätin kokeilun kesken, koska huomasin sen oireilut. Eläinlääkäri suositteli jättämään herneen pois ruokavaliosta jatkossa. Eläinlääkäri haistoi ensin korvaa ja sanoi, että tulee sellainen lievä hiivan haju mieleen siitä hajusta. Sitten se katsoi korvaa tarkemmin ja otti sieltä näytteen. Dana ulvahti näytteenotosta ja eläinlääkäri sanoi, että vaikuttaa olevan kipeä korva. Sitten eläinlääkäri meni tutkimaan näytteen ja me jäimme odottelemaan. Dana nuuski lattiaa ja nokka kävi kuumana.

Eläinlääkäri tuli takaisin ja sanoi, että kyllä siellä näkyi bakteerikasvustoa. Hoidoksi eläinlääkäri määräsi korvatipat (Canofite) 7-10 päivän ajan kahdesti päivässä. Kun oireet loppuvat niin sen jälkeen tippoja laitetaan vielä kaksi päivää. Lisäksi hän määräsi kahdelle päivälle kipulääkettä, koska korva kipuili. Lopuksi juttelimme vielä tovin ruoka-aineallergiasta, sillä eläinlääkäri kertoi, että hänellä on itsellään ollut kaksi ruoka-aineallergista koiraa. Molemmat olivat eläneet kuitenkin vanhoiksi, mikä oli minulle lohduttavaa kuultavaa. Toiselle niistä koirista ei ollut koskaan löytynyt sopivaa ruokaa, mutta oli kuitenkin elänyt 16-vuotiaaksi saakka. Eläinlääkäri sanoi, että saan olla ylpeä siitä, kuinka olen jaksanut käydä eliminaatioruokavalion läpi Danan kanssa, sillä monet eivät edes jaksa alkaa siihen. Tämä oli jo toinen eläinlääkäri, joka sanoi minulle näin. Sanoin eläinlääkärille, että on hankala joskus tietää milloin sen reagointi on oikeasti allergiaan liittyvää ja milloin se on vain pienempää yliherkkyyttä. Oireilut on joskus niin eriasteisia. Eläinlääkäri totesi samaa, että se ei ole helppoa. Joitain ruoka-aineita koira voi sietää pieniä määriä, toisia ei ollenkaan. Se on silkkaa kokeilua.

Piti napata kuva kun kulta oli niin söpösti asettunut iskän jalkoihin

Hankalaa on myös se, että Dana kun on labbis ja hällä on labbiksen ruokahalu, niin se poimii usein jotain ulkona suuhunsa ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sitten saan itse miettiä mielessäni, että mitähän se oli ja tuleeko siitä jotkut reaktiot, jotka taas sekoittuu ruoka-ainekokeiluihin. Se on hankalaa. Kaikkein yleisin kuitenkin mitä se syö, on jäniksen papanat, sen olen huomannut. Viikonloppuna huomasin, että sen toinen suupieli on turvonnut. Sekin on mysteeri, että johtuuko tästä samasta asiasta vai onko popsinut jotain luvatonta itse. Joka tapauksessa päätin sitten antaa sille parin päivän kuurin kortisonia tablettina. Jo ensimmäisen tabletin jälkeen turvotus helpotti onneksi.

"Olen vain tällainen luppana.."

Vähän väsyttää

Punkit ovat ilmaantuneet Oulun korkeudelle ja monilla tutuilla koirilla niitä on ollut jo turkissakin. Joillakin ihmisillä on myös löytynyt ihosta punkkeja. Laitettiin tytöille pari päivää sitten Biospotix-liuokset selkään niin on ainakin suojat nyt laitettu. Samalla tein punkkisyynin turkkiin ja laitoin uuden tilauksen liuoksista Britteihin menemään. Nähtäväksi jää onko meidän kylässä minkä verran punkkeja kesällä, sillä seutumme on metsäistä. Kuulin, että alueellamme on kesäisin kyitä, ja nehän rajoittavat punkkikantaa.

Epäsäännöllisestä juoksurytmistä säännölliseksi

Minulta on kyselty Haltin juoksurytmin säännöllistymisestä, joten päätin tehdä siitä oman postauksen. Haltillahan oli 1,5-vuotiaaksi asti epäsäännöllinen juoksurytmi. Ensimmäiset juoksu-oireilut sillä alkoi 8kk iässä, jolloin sillä punoitti tuhero, mutta muuten ei sen kummempaa. Huomasinkin sen silloin aivan sattumalta ja ajattelin, että aika niukan oloiset juoksut nämä on. Ne kesti aika lailla sen kolme viikkoa.

Haltin ekat oikeat juoksut, Minkakin oli tuolloin vielä olemassa

Sitten seuraavat juoksut alkoikin jo tammikuussa. Väliä ei  ollut kuin pari kuukautta. Nämä juoksut vaikutti jo ihan oikeilta juoksuilta, vuoto oli runsaampaa, tuhero punoitti ja turposi, ja Haltin käytös myös kieli juoksuista. Nämä juoksut kestivät myös sen kolme viikkoa. Seuraavat tulikin jo maaliskuun loppupuolella, ihan kunnon juoksut nekin ja väliä edellisiin oli ollut siinä vaiheessa 2kk 3vkoa. Kuulin silloin jostain, että etenkin alkukantaisilla roduilla juoksujen epätasaisuus on suht tyypillistäkin. Lisäksi kuulin, että jotkut nartut ovat herkkiä reagoimaan toisten narttujen juoksuihin ja pyrkivät itse samaan rytmiin kuin muut, jonka vuoksi tulee heilahtelua juoksuissa. Huomasin silloin kyllä sen, että kyllä Haltikin alkoi oireilla juoksuja pian sen jälkeen kun oli nähnyt jotain juoksussa olevaa narttukaveriaan. Ajattelin, että nyt vien kyllä tytön tutkimuksiin, koska halusin tietää onko kaikki kunnossa. Minulla ei ollut aikaisempien koirieni suhteen kokemusta juoksuvälin heilahtelusta.

Vein Haltin lisääntymiseen erikoistuneelle eläinlääkärille ja Haltilla oli tuolloin ollut juoksut viikon ajan eli tärpit oli lähestymässä. Halti oli tuolloin 1v 2kk ikäinen. Haltilta otettiin papa-näyte, jossa näkyi normaali kiimanaikainen solukuva, eikä ollut merkkejä tulehduksesta tai muusta poikkeavasta. Eläinlääkäri totesi, että todennäköisesti Haltilla oli nuorille nartuille tyypillinen jakaantunut kiima, ns. "split heat": ennen ensimmäistä juoksuaikaa nartulla voi olla vaihtelevia kiima-oireita, jotka sitten loppuvat 2-10 viikon ajaksi, kunnes normaali juoksuaika alkaa. Ilmiö on melko tavallinen nuorilla nartuilla eikä sen ole todettu liittyvän tulehdusriskiin tai heikentyneeseen hedelmällisyyteen. Toisen juoksuajan myötä kiimakierto yleensä tasaantuu normaaliksi (kiimojen väli 5-11kk). Se ensimmäinen, olematon juoksu 8kk iässä oli siis vähän niinkuin välikiima, jota ei lasketa oikeaksi kiimaksi.

Pöksy-Halti

Koska Haltilla ei ollut mitään sairauden oireita, eläinlääkäri sanoi, että jäädään toistaiseksi seuraamaan tilannetta. Mikäli juoksuajat jatkossakin tulisivat normaalia tiheämmin, saatettaisiin joutua harkitsemaan sterilisaatiota. Tätä mieltä olin myös itsekin, että jos juoksut ei tasaannu niin ehdottomasti sterilointi. On se kuitenkin sen verran rankkaa sekä koiralle että omistajalle, että juoksut tulevat tiheään. Harrastusten suhteenkin tiheät juoksut on tosi hankalat, koska asioiden suunnittelu on niin hankalaa. Eläinlääkäri sanoi, että kannattaa odottaa kaksivuotiaaksi saakka tasaantuuko rytmi.

Kesälle odottelin jälleen juoksuja Haltille, vaan kuin ihmeen kaupalla huhtikuusta seuraavat juoksut tulivatkin sitten vasta syyskuussa Haltin ollessa n.1,5-vuotias. Juoksujen väli oli 5kk 3vkoa. Juoksut olivat normaalit ja kestivät 3 viikkoa. Sitten seuraavat tulivat tämän vuoden helmikuussa, jolloin juoksuväliksi tuli 5kk 1 vko. Tosi hyvä juoksuväli siis ja ne tosiaan sitten tasaantuivat! Haltin juoksuista voin todeta sen, että nykyään juoksuväli on ihanteellinen ja juoksut ovat sillä aina olleet muuten hyvin selkeät tärppeineen. Halti alkaa ilmoittelemaan juoksuista n. kuukautta ennen varsinaista juoksujen alkamisajankohtaa mikä helpottaa juoksujen ennakointia. Kannattaa siis seurata kaksivuotiaaksi asti juoksujen tasaantumista, mikäli väli on tiheä ja heittelee :)

Ensimmäiset agi-epikset

Osallistuimme Haltin kanssa agilityn epävirallisiin kisoihin, jotka järjestettiin Muhoksen hallissa alkuviikosta. Sinne tuli paljon osallistujia ympäristökunnistakin. Olimme käyneet sitä ennen harvinaisen monesti treenaamassa, koska meillä oli sunnuntaina normi treenit ja maanantaina varattiin hallia sitten aksailua varten omaan käyttöön. Sunnuntain treeneissä hakkasin vielä päätä seinään kun se oli niin sähellystä, mutta maanantaina oli jo ihan eri meininki ja mietin, että ois ihan jännä käydä oikeasti kokeilemassa kisaamista. Meidän sunnuntain treeneissä ongelmat johtuivat paljolti minusta ja ohjaamisestani. Halti on niin huisin nopea, että rata ja etenkin ohjaaminen pitäisi olla minulla tosi hyvin hallussa, ettei tulis ylimääräistä sähellystä, koska saan oikeasti tehdä töitä jo itsessään siinäkin, että pysyn sen vauhdissa.
Alla olevat kuvat on jälleen napsittu videosta, joten laatu ei ole kummoinen, vaan pääasia, että on jotain kuitenkin :)

 

Lentävä lappalainen

 

Käytin Haltin lenkillä ennen kisoja, pakkasin kamppeet ja lähdettiin kohti hallia. Osallistuimme möllirataan ja Halti meni makseihin, jossa hypätään 45cm korkuisia esteitä. Halti on tähän asti hypännyt max 40 cm esteitä, joten vähän jänskätti mitä se sanoo korkeammasta. Eihän tuo tosin iso nosto ole todellakaan. Muurissa tosin nosto oli iso, koska ei olla maksi-muuria hypätty aiemmin. Koiralta piti ottaa panta pois ennen lähtöä. Yllättävän monimutkainen rata oli tehty, ja eka kerta menikin minulla sitten ihan sekoillessa kun rupesin jännittämään. Tein nimittäin toisin kuin olin ensin ajatellut tekeväni ja sekosin sitten sen takia, etten tiennyt enää minne edes piti mennä seuraavaksi. Onhan sille naurettu jälkikäteen! Halti ressukka teki niin hyvällä tatsilla ja alkoi sitten haukkua minulle kun minä sössin sen homman. Aika oli 1:03,90. Alku ja loppu siitä radasta meni kyllä ihan hyvin, mutta päätin ottaa uusinnan, koska hylsy siitä olisi tullut ja ei se koiraa kohtaa ollut oikein jos oltais siihen jätetty, viat kuitenkin tuli minusta.

Halti kiertää esteen

Haltilla on hyvä hyppytekniikka

Uusinta tuli ja nyt tein sitten niin kuten olin ajatellutkin tekeväni ja kappas, enpä mennyt sekaisin! Eli mitä tästä opin; tee kuten olet suunnitellut, äläkä ala sooloilemaan omia radalla. Toki minun jännitys vaikuttaa myös kaikkeen. Halti hyppäsi tosi hienosti kaikki maksi-esteet ja oli niin hienossa vireessä, että aivan ihana! Kaksi kieltoa tuli, ja yksi oli siitä kun lähdin estettä ohjatessa menemään sivuun ja Halti seurasi minua sitten siinä, eli minun olisi pitänyt pysyä lähempänä estettä ja ohjata Halti siihen paremmin. Minun pitäisi pitää kontakti Haltiin paremmin, eikä etenkään jättää sitä minun selän taakse kun se on hyppäämässä. Lisäksi Halti jostain syystä kiersi esteen, en tiedä mikä siinä oli.. Tältä radalta meille tuli vain 10 pistettä kieltoa, eli tulos saatiin, ja vielä ekoista epiksistä! Aika oli tällä kertaa 32,28. Haltin luokassa oli eniten kisaajia, 15 koirakkoa, ja Halti oli 9. ja sai palkinnoksi luun (jonka se söi heti). Kivasti siis meni kaikki loppujen lopuksi ja osallistutaan kyllä varmasti jatkossakin!

  Putkeen!

Uutisissa

Se haastattelu meistä koiratanssikisoissa tuli jo lehteen ja se kolahti minulle eilen postilaatikkoon. Oli kiva juttu! Kuvat puhukoot puolestaan :)

Ylöjärven sanomat, ke 6.4.2016:

Mukavaa viikonloppua!

Ensimmäinen KUMA koiratanssista!

Meillä oli aika onnistunut reissu viikonloppuna Ylöjärven koiratanssikisoihin, kuten otsikko hieman paljastaa.. Ainahan kisoihin yleensä kannattaa lähteä, mutta tällä kertaa varsinkin kannatti! Tosin kisaamaan lähdimme nyt ehkä vähimmällä treenaamisella koskaan. Koreografiankin sain valmiiksi vain paria viikkoa ennen kisaa ja ohjelma tehtiin läpi varmaan kolme kertaa vain ennen kisaa. Kisoihin lähti kolme meitä pohjoisen vahvistusta. Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Tamperetta ja matka meni jälleen tosi näppärästi kun oli hyvää seuraa. Menimme samaan hotelliin kuin viime kerrallakin, Sokos Hotel Villaan. Hotellissa ihasteltiin kun kaksi karvaista matkustajaa, Dana ja Inna, saapuivat paikalle. Sai Dana rapsuttelujakin kun odotteli, että saamme sisäänkirjauduttua hotelliin. Hotellihuoneessa oli valmiina molemmille koirille omat pussukat, joissa oli luita, lihatikkuja ja kakkapusseja. Lisäksi huoneesta löytyi myös koirille pyyhkeet ja kupit. En hirveästi ehtinyt sen kummemmin miettiä ohjelmaamme perjantaina, vilkaisin kehänkäytön suunnitelmaamme vielä ja lukaisin viime kisojen tuomarikommentit läpi. Tytöt käytettiin vielä ennen nukkumaan menoa kävelyllä Tampereen yliopiston ympäri, joka sijaitsi hotellin lähellä. Yöunet jäi hieman vähäisiksi, mutta onneksi sentään vähän sain nukuttua.

Meillä ei ihan ollut parhaat lähtökohdat kisaamaan, sillä olin ollut sairaana samaisella viikolla. Lisäksi siskoni loukkasi nilkkansa torstaina ja Innalla meni maha sekaisin kisa-aamuna. Kaikesta onneksi selvittiin! Meillä oli suhteellisen aikainen herätys aamulla, koska meidän piti olla kisapaikalla viimeistään klo 9, sillä kisat alkoivat freestylellä klo 9.30 alkaen. Mentiin aamupalalle, jossa oli tunnetusti runsaasti valikoimaa. Sitten kamppeet kasaan ja kohti Ylöjärveä. Koirakoutsin halli oli positiivinen kokemus, kehä oli hieman isompi (16x16m) kuin Dream Team Areena Akaalla. Tekonurmi oli ihan normimittainen, mutta siellä oli pikku roskia vähän siellä täällä. Kehään tutustumisessa Dana löysi sieltä makupalan, jonka nostin sitten ylös, ettei kukaan kesken ohjelman sitä nappaisi. Hallissa kaikki oli aikalailla samassa tilassa, väliseiniä ei ollut. Koirat sai asetettua hyvin häkkeineen hallin laidoille.

Dana oli kuudentena esiintymisvuorossa, luokassamme oli kaiken kaikkiaan yhdeksän kilpailijaa. Tällä kertaa uskalsin jopa katsoa aiempien esityksiä, mitä en oikein aiemmissa kisoissa ole uskaltanut kovin tehdä, etten kasaa turhia paineita itselleni kun niitä on yleensä jo valmiiksi olemassa muutenkin. Ja hienoja esityksiä ne olikin! Sitten tuli meidän vuoro ja yritin olla menemättä liian aikaisin odottamaan vuoroamme. No kuitenkin niin kävi, koska jouduimmekin odottamaan kehään pääsyä pidempään kuin kuvittelin ja siinä vaiheessa kun kuuluttaja vielä sanoi, että "pikku hetki" niin menin palkkaamaan Danan häkille. Tässä myös tiedostin sen, että Dana tulee tietämään missä palkka on, mikä on haaste ja riski. Yleensä en sitä siis sille näytä, ettei se säntää sinne kesken ohjelman, ja jos koira karkaa kehästä niin se on hylätty. Päätin kuitenkin, että pienempi riski se ehkä kuitenkin on kun palkkaan. Se oli niin hyvin siinä kontaktissa kehävuoroa odotellessa, että jos en olisi palkannut sitä siinä, niin se ei olisi saattanut enää keskittyä ohjelmassa tekemään kunnolla.

Alkuasento

Kasia tötsää apuna käyttäen

Vuoromme tuli ja sydän jyskytti kun asetuin alkuasentoon. Sitten pian sen alun jälkeen jännitys laantui ja oli jo rennompi olo tanssia, vaikka kyllähän sitä jännitti. Kuitenkin enempi se keskittyminen meni siihen itse tanssimiseen kuin jännittämiseen, hyvä niin. Esitys meni parhaiten kaikista meidän esityksistä, Dana teki tosi hyvin, suurella innolla ja minä osasin ohjata hyvin enkä säheltänyt omiani. Dana pisti pari lisämaustetta esitykseen, mutta ne oli lähinnä hauskoja ja Danan luonnetta toisaalta hyvin kuvaavia. Esimerkiksi minun jalkojen välistä pujottelussa Dana meni kesken pujottelun kiertämään meidän puun kantoa esittävän tötsän ja tuli sen jälkeen takaisin jatkamaan pujottelua. Sitten oli ns. rally-toko liike "koira maahan, kierrä koiran ympäri", niin Dana päättikin venytellä koko asennon ajan kun minä kiersin sen ympäri. Kerran Dana jäi jotain kohtaa nurtsissa haistelemaan. Myös minua vasten hyppiminen on Danalle mieluista, tai hyppiminen ylipäätään, ja pari ylimääräistä hyppyä ohjelmassa tuli, mutta ei se ole vakavaa, se kuvastaa koiraa ja sen iloista luonnetta. Samoin minun pussailu, jota yritti alussa varsinkin tehdä. Mitään ei jäänyt tekemättä ja kaikki saatiin tehtyä kivasti kappaleen eri kohtiin sopiviksi, olen erittäin tyytyväinen!

Kisakuvista kiitos Jennille

Loppuasento tuli ja meni nappiin ja Dana lähti sitten innoissaan juoksemaan palkkaa kohti, koska oli nähnyt missä sitä säilytin. Onneksi malttoi odottaa loppuun asti! :D Se tuli kuitenkin luokseni, poistuttiin kehästä ja ihmiset siinä taputtivat ja kommentoivat: "ihana heiluva häntä ja iloinen koira!", "Huippu esitys!". Olin aivan täpinöissäni kuinka hyvin meillä meni. Sitten sai rentoutua kun oma vuoro oli ohi ja menin rauhassa palkkaamaan Danan kehuen sitä samalla. Monet tulivat siinä vielä juttelemaan esityksestä ja Danasta, oli tosi mukavaa. Eräs mies kehui, kuinka hyväkuntoinen labbis Dana on. Sitten luokseni tuli kuuluttaja kysymään saisiko minua haastatella paikallislehteen ja suostuin. Sitten kun luokkamme esitykset alkoivat lähestyä loppuaan, olin antanut haastattelun ja lehtikuvat oli otettu, kävin katsomassa pisteet ja kohdallamme luki nro 1. KM 88,67/86,33/175 ja olin aivan että mitäääää! Sitten alettiin riehumaan ja juoksin Danan luo innoissani.

Leijonakaksikko

Luokkavoittajat Dana ja Inna

Avoimessa luokassa kisannut Inna ja siskoni tekivät myös luokkavoiton luokassaan, joten olihan se ihan mieletöntä! Noin yleensä ottaen esityksissä aika moni koira jäi haistelemaan, en tiedä johtuiko sitten siitä alustasta. Sitten koitti Freestylen palkintojenjako ja oli kyllä niin epätodellinen olo, että voiko tämä oikeasti olla totta, niin siistiä! Luokassamme kolme koirakkoa saivat kunniamaininnat. Saimme lahjaksi Tamskin lahjakortin, jonka voi käyttää joihinkin tuleviin koiratanssikisoihin (eli etelän reissua pukkaa) ja lisäksi koira sai lelun, kanafileitä ja ohjaajalle oli suklaalevy. Nam!

ALO-luokan palkitut

 Luokkavoittajat, FS ALO 175p + KM, sij. 1

Freestylen jälkeen koitti HTM ja jäimme vielä katsomaan ALO-luokan HTM:n, jossa oli myös huippuja esityksiä. Samalla sai vähän itse opiskella, sillä jätämme nyt avoimeen päästyämme hetkeksi fs:n vähemmälle, koska opetellaan uusia ja vaativampia temppuja. Alamme sillä välin tutustua HTM:ään ja tähtäämme Oulun kesällä pidettäviin kisoihin. Lähdimme ajelemaan kotia kohti alokasluokan ohjelmien jälkeen, jotta meillä ei menisi kovin myöhään kotiinpaluu. HTM:n avoimessa luokassa kisasi tanssikaverimme ja saimme tiedon kotimatkalla, että hekin voittivat oman luokkansa! Kyllä oli mahtava fiilis, että kolme luokkavoittoa tuli pohjoiseen! Tällaista sattuu niin harvoin, että päätimme, että juhlistamme voitokasta reissua ensi viikolla treeneissä, jonne leivon meille kolmen KUMAn kakun ja pidetään HTM-päivä. OKK:n fb-sivuilla on kollaasi meistä kolmesta pohjoisen voittajasta.

Tuomarikommentit ja pisteet:

Johanna Saariluoma: Pääosin sujuva ja ehjä kokonaisuus. Hyvin rakennettu ohjelma, jossa hyvä, oivaltava alku ja kivasti vastattu musiikin kasvuun! Iloinen ja kivasti toisilleen työskentelevä pari. Liikkeitä jo hyvin hallinnassa, ja koira osasi oikeasti sen mitä esitettiin. 92/87, 179p

Nadja Böckerman: Hieno alokasluokan ohjelma! Koira tekee iloisesti ja tarkasti. Ohjaajalta eleetöntä, kaunista ohjausta ja liikkumista kehässä. Musiikki sopii parille ja sitä on käytetty monipuolisesti ohjelmassa. Muutamat kiellot eivät suuremmin haitanneet sujuvaa kokonaisuutta. 90/87, 177p

Salla Haavisto: Hieno, EHJÄ kokonaisuus! Hyvin ohjattu ja iloinen koira! :) Myös tunnelma välittyi! 84/85, 169p

Ihana kultani!

Koiratanssissa kisaavat labradorit ovat harvinainen näky ainakin Suomen kisakentillä ja ne labradorit on ainakin koiranetin mukaan laskettavissa yhden käden sormilla. Kuinka hienoa mitä nyt on saavutettu! Seuraavaa teemaa täytyy alkaa miettimään, leijonakuningas oli hyvä teema ja hyvin inspiroiva Disney-elokuvia rakastavalle omistajallekin ;) HTM-kappale on jo valittu ja vielä sen suhteen treenaillaan kisoja varten. Sitten Danalla jää koiratanssi vähemmälle kesällä, koska tulee vesipelastuskin kuvioihin, ja Halti tulee sitten enemmän minun kanssa tanssimaan.

Lady Dominan paimennuspäivä Pellossa

Viikko sitten teimme päiväreissun Pelloon Minnan tilalle poropaimennuksen merkeissä. Haltin kasvattaja Satu oli suunnitellut kaikille Karvakatraille yhteisleirin ja leirille saapui mukavasti tuttuja kasvoja. Minna on Haltin emän kasvattaja ja kertoi hieman taustoja niistä asioista. Minna sanoi, että on mahtavaa, että paimennustaipumus on niin vahva moottori näissä pennuissa, koska nykyään sitä on oikeasti lapinkoirissa harmillisen vähän. Toki se on asia, joka tekee näistä pennuista myös haastavia. Menimme Haltin kanssa omalla vuorollamme aitaukseen ja alettiin hommiin. Halti kulki kanssani, mutta ei niin edessä kuin yleensä on kulkenut ja se katseli minua kovasti. Sitten Minna kysyi, onko Halti käynyt milloin poroilla ja sanoin, että vastikään käytiin yhtä poroa paimentamassa. Minna kysyi sattuiko siellä jotain, niin sanoin, että se poro meinasi käydä sen päälle, mutta Halti pääsi siitä asiasta kyllä yli.

Halti tepsutteli siinä reippaasti, mutta välillä hyppi minua vasten. Oli aika jännä juttu, sillä en anna sen tehdä sitä arkielämässä ellen erikseen käske, esim temppuna. Minna huomasi, että Halti yritti dominoida minua sillä tavalla, joten siihen puututtiin heti alkuunsa. En antanut sen enää tehdä sitä ja vaadin sitä tekemään töitä. Ilmeisesti se vain testasi minua, että tarviiko sen tehdä töitä, enkä usko, että se oli kiinni siitä etteikö se olisi halunnut, koska se on tekevä koira. Itseasiassa se teki tuota hyppimistä jo silloin pari viikkoa aiemmin kun käytiin sitä yhtä poroa paimentamassa. En silloin tiennyt mitä se tarkoittaa, joten en puuttunut siihen. Olisiko se sitten jäänyt sillä tavallaan päälle.. Ja mietin nyt lähtikö se sillä kerralla siitä, kun edellisestä paimennuskerrasta poroilla oli kuitenkin jo vuosi aikaa, en tiedä. 

 Hox paimennus-asento alkuvaiheessa (häntä ja korvat)

Aivan uusi juttuhan tässä on nyt joka tapauksessa se, että ennen olen antanut sen paimentaa täysin oma-aloitteisesti, enkä ole juurikaan ohjaillut sitä. Nyt alettiin kelkkaa kääntämään niin, että Haltin on tehtävä töitä minulle, eikä niin, että välillä minulle ja välillä itselleen. Tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että Halti paimentaa minulle eikä aivan itsekseen. Minna sanoi, että en saa sanoa mitään, en edes katsoa sitä, vaan kävellä vaan. Halti nimittäin palkkaantuu siitä, että saa minun huomiota, joten nyt otettiin kaikki pois. Sen oli vaan tehtävä töitä. Jos se hyppäsi vasten, sain puuttua siihen, mutta muuten olin aivan hiljaa.

Hyppii vasten..

Palaute 

Hox paimennus-asennon muutos aiempaan

 

Oli aika vaikea olla katsomatta siihen, mutta kyllä se mukana tuli. Alussa oli selvästi hämillään siitä, kuinka otin vain sellaisen roolin, että puutuin sen riekkumiseen, enkä sitten muuten huomioinut sitä. Ajatteli varmaan, että mikä tuota vaivaa. Se saattoi jäädä joskus jälkeen ja katsella vaan hämmentyneenä tilannetta, esittäen välillä herkkistä. Tuli sitten kuitenkin luokse ja Minna sanoi, että se kyllä lukee laumaa ja kiertää vaikka ei meniskään aina minun edellä. Koko ajan se alkoi ymmärtää paremmin mitä haen siltä ja loppua kohden se vain parani, tuli joitain itsenäisiä kuljetuspätkiäkin vaikka oli niin minun perään ollut. Minna sanoi, että Haltin paimennusasennosta näkee, että sen mielentila on nyt juuri oikea (häntä ja korvat alhaalla). Minna totesi, että Halti on ihanan vietikäs koira ja sen näkee siitä.

 Haltin mietintähetki

Näin kuitenkin Haltista, että kaksi kertaa poroilla oli sille tosi väsyttävää kun oli täytynyt pähkäillä niin paljon. Lampaita kuljetettaessa Halti ei sitten oikein jaksanut enää, joten kerta riitti siellä ja vein sen sitten autoon lepäämään. Se nukahtikin ihan heti, näki että se oli väsynyt.

 Kuljettaa

Minna totesi, että Halti on vahva narttu, oikea Lady Domina, the Bitch, joka testaa mitä saa tehdä. Tämä luonteen vahvuus on pelkästään nähtävissä jo porojen käytöksestä, että ne liikkuivat herkästi vaikkei Halti edes suutaan aukaissut ja oli itse jonkin välimatkan päässä niitä kuljettamassa. Minna sanoi, että se on myös tosi fiksu koira, jolla aivot raksuttaa koko ajan. Se esittää olevansa herkkis vaikkei sitä ole, vaan pikemminkin se on kova koira. Minna sanoi, että se kyllä tiedetään, että Halti osaa varsin hyvin paimentaa, mutta nyt täytyy alkaa keskittymään siihen, miten se tekee työnsä. Haltista kuulemma näkee, että meillä on vahva suhde ja me harrastetaan paljon yhdessä, koska se palkkaantuu jo pelkästään minun läheisyydestä ja eleistä. Halti haki minusta vähän väliä kontaktia ja oli kuuliainen aitauksessa.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että puututtiin sellaiseen asiaan, jonka kautta voidaan kehittyä paimentamisessa. Tottahan Halti paimentaa hienosti vaikka oltais vaan menty sinne ja paimennettu vaan kuten ennenkin, mutta hyvä kun nyt löytyi jotain kehittämisen kelpoista ja se otettiin nyt asiaksi. Haltin koko olemuksessa huokui se dominanssin pois ottaminen, muuallakin kuin aitauksessa. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon se dominanssi oikeasti vaikuttaa sen olemuksessa ja sitten kun sitä ei ole. Oli tosi mukava nähdä Haltin sukulaisia omistajineen sekä muitakin koiria, hienoja paimentavia koiria! Kiitos erityisesti Satulle paimennuspäivän järjestämisestä!

Kotimatkalla nukutti makeasti