Teen Addisonin taudista oman kirjoituksen, jossa kerron enemmän faktatietoa taudista. Ritan sairaskertomus löytyy blogini aiemmista kirjoituksista, jossa jätin faktatiedon kertomisen vähemmälle ja kerroin enemmän arjesta koiran kanssa, joka sairastaa Addisonin tautia. Kirjoituksen löytää tunnisteilla "Addisonin tauti", "Rita" tai "sairaskertomus".
Lähteinä tässä kirjoituksessani olen käyttänyt eläinlääkäriltä saamaamme silloista ohjetta, sekä Lappalaiskoira-lehtiä nrot 3/2014 ja 1/2015.
Lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa eli Addisonin tautia tavataan monilla eri rotuisilla koirilla. Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta johtuu usein lisämunuaisesta itsestään tai sitä säätelevistä aivolisäkkeestä tai hypotalamuksesta. Kun häiriö on lisämunuaisessa, puhutaan Addisonin taudista. Lisämunuaiset ovat kaksi pientä rauhasta, jotka sijaitsevat munuaisten etupuolella. Kuorikerros muodostaa elimistön suolatasapainoa ja aineenvaihduntaa sääteleviä kortikosteroideja ja ydin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Addisonin taudissa lisämunuaisen kuori muodostaa liian vähän hormoneja. Joissakin roduissa sairastuneita yksilöitä tavataan enemmän. Tautia todetaan eniten nuorilla ja keski-ikäisillä koirilla. Addisonin tauti on tutkittu perinnölliseksi taudiksi, jota esiintyy perinnöllisenä myös ihmisilläkin.
Autoimmuunitauti
Addisonin tauti lukeutuu autoimmuunitauteihin. Autoimmuunitaudit ovat häiriötiloja, joissa elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää vain tiettyjä solujaan vastaan. Normaalisti vain vieraita taudinaiheuttajia tuhoava puolustusjärjestelmä tunnistaa sen sijaan poikkeuksellisesti elimistön omia kudoksia ja reagoi niitä vastaan kuin ne olisivat haitallisia. Addisonin taudissa elimistö tunnistaa joitakin lisämunuaisen rakenteita vieraaksi kudokseksi, jota immuunipuolustus alkaa sen seurauksena tuhota. Perinnöllisen autoimmuunitaipumuksen lisäksi Addisonin tauti voi olla joskus seurausta myös Cushingin taudin (lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta) lääkityksestä, pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä, kasvaimesta, infarktista, sieni-infektiosta tai traumasta. Traumaperäinen, esimerkiksi kolarin aikaansaama lisämunuaisen kudostuho ja siitä seuraava vajaatoiminta, ei tarvitse perinnöllistä rasitetta puhjetakseen.
Addisonin taudin kliiniset oireet ilmenevät, kun 90% lisämunuaisten kuorikerroksen kudoksesta on jo ehtinyt tuhoutua. Vaurioitunut tai tuhoutunut lisämunuaisen kuorikerros ei pysty tuottamaan elimistölle tarpeeksi aineenvaihdunnassa tärkeitä hormoneja eli mineralokortikoideja ja glukokortikoideja. Mineralokortikoidilla on tärkeä rooli elimistön suolatasapainon säätelyssä: se pyrkii säästämään elimistön natriumvarastoja. Glukokortikoidi eli kortisoli vaikuttaa lähes joka elimessä ja kudoksessa, sillä on mahdollisesti jopa satoja vaikutuksia kehon toimintaan. Kortisoli turvaa elimistön energiansaannin ja on erityisesti tärkeä stressitilanteissa. Lisäksi kortisoli vaikuttaa immuunijärjestelmään hidastamalla tulehdusreaktioita, säätelee sydämen ja verisuonten toimintaa sekä proteiini-, hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa ja tasapainottaa insuliinin vaikutusta sokereiden pilkonnassa. Kortisolin eritysmäärä on tarkoin säädelty, koska se on niin elintärkeä hormoni.
Taudin oireet
Addisonin taudin oireet ovat sekavat, mikä johtuu kortikosteroidien puutoksesta ja puutoksen vaikutuksesta aineenvaihduntaan. Yleisimmät oireet ovat uneliaisuus, oksentaminen, ruokahaluttomuus (anoreksia), laihtuminen, masennus ja heikkous. Stressinsietokyky alenee ja koirassa voidaan todeta velttoutta ja lihasheikkoutta. Terveet ja sairaat kaudet usein vaihtelevat, ja koira voi välillä vaikuttaa aivan normaalilta. Lisämunuaisen kuorikerroksen tuhoutuminen tapahtuu vähitellen, ja alussa Addisonin tauti oireileekin vain stressin yhteydessä. Koira voi sairastaa tautia jopa vuoden ennen selvien oireiden ilmaantumista. Lisämunuaisten kuorikerroksen tuhouduttua kokonaan ilmaantuu oireita myös ilman stressin vaikutusta ja suurimmalla osalla koirista ongelmat kroonistuvat. Tyypillinen Addison-potilas on nuori koira, joka on laiha, kuivunut, oksenteleva ja apea.
Tauti voi alkaa myös äkillisenä, rajuoireisena ja henkeä uhkaavana, jolloin kyseessä on niin sanottu Addisonin kriisi. Jokin stressitilanne - fyysinen rasitus, tulehdukset, paasto tai esimerkiksi joutuminen kirurgiseen leikkaukseen - laukaisee kriisin. Stressi lisää elimistön glukokortikoidien tarvetta eikä vajaatoimintainen tai tuhoutunut lisämunuaisen kuorikerros pysty niitä muodostamaan. Kriisille tyypillistä on sydämen rytmihäiriöt ( etenkin hidas pulssi), tajunnan aleneminen, vatsakipu, oksentelu, kuivuminen, alilämpöisyys ja vapina tai tärinä. Vatsakivut ja tajunnan häiriöt kuuluvat myös oireisiin. Tällöin on jo kiire eläinlääkäriin. Addisonin kriisi voi olla seurausta myös Addison-lääkityksen vähentämisestä tai riittämättömästä lääkeannoksesta eri stressitilanteissa. Liian pieni nestemäärä verisuonistossa aiheuttaa verenpaineen alenemisen, sydämen heikon pumppaustehon ja lopulta sokin. Hoitona Addisonin kriisiin annetaan nestehoitoa lisäämään nestetilavuutta suonistossa ja lisäksi tarvitaan usein lääkehoitoa suolatasapainon häiriöiden ja elimistön happamoitumisen eli asidoosin korjaamiseen. Kun akuutti kriisi on korjattu, kroonisen lisämunuaisvajaatoiminnan hoitoa jatketaan mineralokortikoiditerapialla ja glukokortikoidi-lääkityksellä.
Verikokeiden löydöt
Verikokeissa Addisonia sairastavilla todetaan yleensä korkea urea-, kalium- ja fosfaattitaso sekä matala natriumtaso. Joillakin koirilla on lisäksi kloori matalalla ja kalsium korkealla. Muita mahdollisia muutoksia Addisoniin viitaten ovat eosinofiilien ja lymfosyyttien lisääntyminen sekä anemia. Addisonin tauti voidaan todeta luotettavasti yksinkertaisella veritestillä, ns. ACTH-kokeella, jossa lisämunuaisten kuorikerrosta stimuloidaan sitä säätelevän adrenokortikotropiini-nimisen hormonin avulla. Testattavalle koiralle annetaan siis hormonia, ja tästä kahden tunnin kuluttua siltä mitataan veren kortisolitaso. Jos lähtötaso on matala tai lähes normaali eikä se nouse stimulaation vaikutuksesta, on koiralla Addisonin tauti. Myös seerumin natrium:kalium-suhde 20:1 tai pienempi on viite Addisonin taudista (normaalisti Na:K-suhde on yli 27:1 ja korkeintaan 40:1).
Addisonin tautia sairastavalla veren elektrolyyttien tasot voivat olla myös tautia ajatellen epätyypilliset. Natriumtaso voi olla alentunut ilman kohonnutta kaliumia tai elektrolyyttitasot voivat olla normaalit. Jos koiralla kuitenkin on kliinisiä Addisoniin viittaavia oireita, eivät tällaiset tulokset sulje pois Addison-diagnoosia. Taudin voi varmuudella määrittää vain ACTH-testillä.
Jatkuva lääkitys
Addisonin taudin hoitona käytetään kortikosteroideja korvaamaan lisämunuaisten toimimattomuudesta aiheutuva puute. Hoitona annetaan glukokortikoideja (esim. Prednison) sekä mineralokortikoideja (esim. Florinef). Kehon liiallisen happamuuden ja nestevajauksen korjaantuminen kestää aluksi jonkin aikaa. Addisonin taudista ei voi parantua, joten lääkitys on elinikäinen. Jotkut koirat voivat pärjätä pääosin ilman lääkettäkin, mutta etenkin stressaavat tilanteet vaativat aina lääkityksen. Lääkityksen tehoa seurataan tarpeen mukaan verinäytteillä.
Addisonin tautia sairastava koira on altis erilaisille tulehduksille ja niihin on suhtauduttava vakavasti. Tulehdukset tulee hoitaa erityisen hyvin Addisonin kriisien välttämiseksi. Hyvästä lääkityksestä huolimatta koiran elämänlaatu voi alentua väsymyksen ja mielialaongelmien vuoksi. Vertailun vuoksi; ihmispotilaista Addison aiheuttaa työkyvyttömyyttä joka toiselle ja joka kolmas tarvitsee kotiapua.
Perinnöllinen tauti
Addisonin tautiin sairastuvat sekä urokset että nartut, tosin tutkimuksissa on tauti on todettu nartuilla yleisemmäksi kuin uroksilla. Addisonin taudin periytymisaste on hyvin korkea. Näin ollen sairaita koiria ei suositella käytettäväksi jalostukseen, eikä myöskään koiria, joiden suvussa on useita Addison-tapauksia. Geenitestit tulevat tulevaisuudessa mahdollistamaan nykyistä tarkemman jalostusvalinnan. Geenin kantajien osuus on suuri, joten niiden kaikkien jättäminen jalostuksen ulkopuolelle on mahdotonta. Geenitesti mahdollistaa kantajien yhdistämisen terveiden koirien kanssa, jolloin sairaita pentuja ei voi syntyä. Sairauden periytymistapa voi olla kuitenkin eri roduilla erilainen, eikä mahdollinen geenitesti sovi sairastumisalttiuden testaamiseen kaikille roduille.
Autoimmuunisairaudet näyttäisivät liittyvän toisiinsa siten, että yksi sairaus lisää riskiä sairastua myös toisiin autoimmuunisairauksiin.
Ennuste
Addisonin tautia sairastava koira tarvitsee jatkuvaa lääkehoitoa. Ilman lääkehoitoa tauti johtaa kuolemaan, mutta kun hyvä hoitotasapaino saavutetaan, voi potilas yleensä viettää suhteellisen normaalia elämää. Ennuste lääkehoidolla on siis hyvä. Oikein lääkittynä sairaus voi pysyä oireettomana. Väsymys ja mielialan lasku saattavat vaikuttaa elämänlaatuun. Eläinlääkäri suosittelee kontrollikäyntejä n. 6kk välein.
Addisonin tauti (eli Hypoadrenokortikoidismi)
Lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa eli Addisonin tautia tavataan monilla eri rotuisilla koirilla. Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta johtuu usein lisämunuaisesta itsestään tai sitä säätelevistä aivolisäkkeestä tai hypotalamuksesta. Kun häiriö on lisämunuaisessa, puhutaan Addisonin taudista. Lisämunuaiset ovat kaksi pientä rauhasta, jotka sijaitsevat munuaisten etupuolella. Kuorikerros muodostaa elimistön suolatasapainoa ja aineenvaihduntaa sääteleviä kortikosteroideja ja ydin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Addisonin taudissa lisämunuaisen kuori muodostaa liian vähän hormoneja. Joissakin roduissa sairastuneita yksilöitä tavataan enemmän. Tautia todetaan eniten nuorilla ja keski-ikäisillä koirilla. Addisonin tauti on tutkittu perinnölliseksi taudiksi, jota esiintyy perinnöllisenä myös ihmisilläkin.
Autoimmuunitauti
Addisonin tauti lukeutuu autoimmuunitauteihin. Autoimmuunitaudit ovat häiriötiloja, joissa elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää vain tiettyjä solujaan vastaan. Normaalisti vain vieraita taudinaiheuttajia tuhoava puolustusjärjestelmä tunnistaa sen sijaan poikkeuksellisesti elimistön omia kudoksia ja reagoi niitä vastaan kuin ne olisivat haitallisia. Addisonin taudissa elimistö tunnistaa joitakin lisämunuaisen rakenteita vieraaksi kudokseksi, jota immuunipuolustus alkaa sen seurauksena tuhota. Perinnöllisen autoimmuunitaipumuksen lisäksi Addisonin tauti voi olla joskus seurausta myös Cushingin taudin (lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta) lääkityksestä, pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä, kasvaimesta, infarktista, sieni-infektiosta tai traumasta. Traumaperäinen, esimerkiksi kolarin aikaansaama lisämunuaisen kudostuho ja siitä seuraava vajaatoiminta, ei tarvitse perinnöllistä rasitetta puhjetakseen.
Addisonin taudin kliiniset oireet ilmenevät, kun 90% lisämunuaisten kuorikerroksen kudoksesta on jo ehtinyt tuhoutua. Vaurioitunut tai tuhoutunut lisämunuaisen kuorikerros ei pysty tuottamaan elimistölle tarpeeksi aineenvaihdunnassa tärkeitä hormoneja eli mineralokortikoideja ja glukokortikoideja. Mineralokortikoidilla on tärkeä rooli elimistön suolatasapainon säätelyssä: se pyrkii säästämään elimistön natriumvarastoja. Glukokortikoidi eli kortisoli vaikuttaa lähes joka elimessä ja kudoksessa, sillä on mahdollisesti jopa satoja vaikutuksia kehon toimintaan. Kortisoli turvaa elimistön energiansaannin ja on erityisesti tärkeä stressitilanteissa. Lisäksi kortisoli vaikuttaa immuunijärjestelmään hidastamalla tulehdusreaktioita, säätelee sydämen ja verisuonten toimintaa sekä proteiini-, hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa ja tasapainottaa insuliinin vaikutusta sokereiden pilkonnassa. Kortisolin eritysmäärä on tarkoin säädelty, koska se on niin elintärkeä hormoni.
Taudin oireet
Addisonin taudin oireet ovat sekavat, mikä johtuu kortikosteroidien puutoksesta ja puutoksen vaikutuksesta aineenvaihduntaan. Yleisimmät oireet ovat uneliaisuus, oksentaminen, ruokahaluttomuus (anoreksia), laihtuminen, masennus ja heikkous. Stressinsietokyky alenee ja koirassa voidaan todeta velttoutta ja lihasheikkoutta. Terveet ja sairaat kaudet usein vaihtelevat, ja koira voi välillä vaikuttaa aivan normaalilta. Lisämunuaisen kuorikerroksen tuhoutuminen tapahtuu vähitellen, ja alussa Addisonin tauti oireileekin vain stressin yhteydessä. Koira voi sairastaa tautia jopa vuoden ennen selvien oireiden ilmaantumista. Lisämunuaisten kuorikerroksen tuhouduttua kokonaan ilmaantuu oireita myös ilman stressin vaikutusta ja suurimmalla osalla koirista ongelmat kroonistuvat. Tyypillinen Addison-potilas on nuori koira, joka on laiha, kuivunut, oksenteleva ja apea.
Tauti voi alkaa myös äkillisenä, rajuoireisena ja henkeä uhkaavana, jolloin kyseessä on niin sanottu Addisonin kriisi. Jokin stressitilanne - fyysinen rasitus, tulehdukset, paasto tai esimerkiksi joutuminen kirurgiseen leikkaukseen - laukaisee kriisin. Stressi lisää elimistön glukokortikoidien tarvetta eikä vajaatoimintainen tai tuhoutunut lisämunuaisen kuorikerros pysty niitä muodostamaan. Kriisille tyypillistä on sydämen rytmihäiriöt ( etenkin hidas pulssi), tajunnan aleneminen, vatsakipu, oksentelu, kuivuminen, alilämpöisyys ja vapina tai tärinä. Vatsakivut ja tajunnan häiriöt kuuluvat myös oireisiin. Tällöin on jo kiire eläinlääkäriin. Addisonin kriisi voi olla seurausta myös Addison-lääkityksen vähentämisestä tai riittämättömästä lääkeannoksesta eri stressitilanteissa. Liian pieni nestemäärä verisuonistossa aiheuttaa verenpaineen alenemisen, sydämen heikon pumppaustehon ja lopulta sokin. Hoitona Addisonin kriisiin annetaan nestehoitoa lisäämään nestetilavuutta suonistossa ja lisäksi tarvitaan usein lääkehoitoa suolatasapainon häiriöiden ja elimistön happamoitumisen eli asidoosin korjaamiseen. Kun akuutti kriisi on korjattu, kroonisen lisämunuaisvajaatoiminnan hoitoa jatketaan mineralokortikoiditerapialla ja glukokortikoidi-lääkityksellä.
Verikokeiden löydöt
Verikokeissa Addisonia sairastavilla todetaan yleensä korkea urea-, kalium- ja fosfaattitaso sekä matala natriumtaso. Joillakin koirilla on lisäksi kloori matalalla ja kalsium korkealla. Muita mahdollisia muutoksia Addisoniin viitaten ovat eosinofiilien ja lymfosyyttien lisääntyminen sekä anemia. Addisonin tauti voidaan todeta luotettavasti yksinkertaisella veritestillä, ns. ACTH-kokeella, jossa lisämunuaisten kuorikerrosta stimuloidaan sitä säätelevän adrenokortikotropiini-nimisen hormonin avulla. Testattavalle koiralle annetaan siis hormonia, ja tästä kahden tunnin kuluttua siltä mitataan veren kortisolitaso. Jos lähtötaso on matala tai lähes normaali eikä se nouse stimulaation vaikutuksesta, on koiralla Addisonin tauti. Myös seerumin natrium:kalium-suhde 20:1 tai pienempi on viite Addisonin taudista (normaalisti Na:K-suhde on yli 27:1 ja korkeintaan 40:1).
Addisonin tautia sairastavalla veren elektrolyyttien tasot voivat olla myös tautia ajatellen epätyypilliset. Natriumtaso voi olla alentunut ilman kohonnutta kaliumia tai elektrolyyttitasot voivat olla normaalit. Jos koiralla kuitenkin on kliinisiä Addisoniin viittaavia oireita, eivät tällaiset tulokset sulje pois Addison-diagnoosia. Taudin voi varmuudella määrittää vain ACTH-testillä.
Jatkuva lääkitys
Addisonin taudin hoitona käytetään kortikosteroideja korvaamaan lisämunuaisten toimimattomuudesta aiheutuva puute. Hoitona annetaan glukokortikoideja (esim. Prednison) sekä mineralokortikoideja (esim. Florinef). Kehon liiallisen happamuuden ja nestevajauksen korjaantuminen kestää aluksi jonkin aikaa. Addisonin taudista ei voi parantua, joten lääkitys on elinikäinen. Jotkut koirat voivat pärjätä pääosin ilman lääkettäkin, mutta etenkin stressaavat tilanteet vaativat aina lääkityksen. Lääkityksen tehoa seurataan tarpeen mukaan verinäytteillä.
Addisonin tautia sairastava koira on altis erilaisille tulehduksille ja niihin on suhtauduttava vakavasti. Tulehdukset tulee hoitaa erityisen hyvin Addisonin kriisien välttämiseksi. Hyvästä lääkityksestä huolimatta koiran elämänlaatu voi alentua väsymyksen ja mielialaongelmien vuoksi. Vertailun vuoksi; ihmispotilaista Addison aiheuttaa työkyvyttömyyttä joka toiselle ja joka kolmas tarvitsee kotiapua.
Perinnöllinen tauti
Addisonin tautiin sairastuvat sekä urokset että nartut, tosin tutkimuksissa on tauti on todettu nartuilla yleisemmäksi kuin uroksilla. Addisonin taudin periytymisaste on hyvin korkea. Näin ollen sairaita koiria ei suositella käytettäväksi jalostukseen, eikä myöskään koiria, joiden suvussa on useita Addison-tapauksia. Geenitestit tulevat tulevaisuudessa mahdollistamaan nykyistä tarkemman jalostusvalinnan. Geenin kantajien osuus on suuri, joten niiden kaikkien jättäminen jalostuksen ulkopuolelle on mahdotonta. Geenitesti mahdollistaa kantajien yhdistämisen terveiden koirien kanssa, jolloin sairaita pentuja ei voi syntyä. Sairauden periytymistapa voi olla kuitenkin eri roduilla erilainen, eikä mahdollinen geenitesti sovi sairastumisalttiuden testaamiseen kaikille roduille.
Autoimmuunisairaudet näyttäisivät liittyvän toisiinsa siten, että yksi sairaus lisää riskiä sairastua myös toisiin autoimmuunisairauksiin.
Ennuste
Addisonin tautia sairastava koira tarvitsee jatkuvaa lääkehoitoa. Ilman lääkehoitoa tauti johtaa kuolemaan, mutta kun hyvä hoitotasapaino saavutetaan, voi potilas yleensä viettää suhteellisen normaalia elämää. Ennuste lääkehoidolla on siis hyvä. Oikein lääkittynä sairaus voi pysyä oireettomana. Väsymys ja mielialan lasku saattavat vaikuttaa elämänlaatuun. Eläinlääkäri suosittelee kontrollikäyntejä n. 6kk välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti